Rasismista keskusteleminen alkaa ja päättyy rasismi-käsitteen määrittely-yrityksiin. Siihen on tarjolla normatiivista taustatukea juristerian pykälistä, tiedollisemmalta puolelta löytyy kaikenkielisiä etymologisia kartoituksia joiden myötä karkea aihe kokee metamorfoosin akateemiseksi kysymykseksi.Arkikielellä voitaisiin kai sanoa että rasismi on "väärää yleistämistä". Siis sellaista väärää yleistämistä joka on laissa siten määritelty, että "rasistinen motiivi" on rangaistuksen koventamisperuste. Motiivin olemassaolo voidaan todistaa esimerkiksi viittaamalla syytetyn julkisuudessa esittämiin "rasistisiin" mielipiteisiin. Näinhän käräjäoikeus teki tuomitessaan vastaanottokeskukseen polttopullon heittäneen henkilön vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Asia on esillä juuri uutisissa.
Viittaaminen mielipiteiden "rasistisuuteen" edellyttää että oikeudella täytyy olla jokin käsitys siitä mitä "rasistinen ajattelu", tms, on. Tässä törmäämme lopulta aina siihen, että rasismi on ilmeisestikin jonkinlaista "väärää yleistämistä". Käsitteellisesti ilmeisesti riittää, että esitetyt mielipiteet sisältävät jotain joka on tulkittavissa "motiiviksi".
Ongelmaksi jää, että määrittyäkseen käsitteellisesti "väärä yleistäminen" tarvitsisi rinnalleen näkemyksen "oikeasta yleistämisestä". Sellaista ei kuitenkaan missään ole esitetty. "Rasismin" tiedollisen määrittelyn ongelma kuitenkin, sikäli kuin se siis käsitetään vääränä yleistämisenä, on nimenomaan, että myös "oikeaa yleistämisestä" voi olla olemassa.
"Rasismin" käyttäminen muuna kuin tabun luonteisena leimasanana edellyttäisi käsitteen määrittelemistä suhteessa omaan vastakohtaansa. Kaikella mikä on reaalista, täytyy olla reaalinen negaationsa. Mutta jos niin tehtäisiin, "rasismi"-termin nykyinen tabuominaisuus purkautuisi. Käsitteen koko nykyinen käyttökelpoisuus kaiken mahdollisen pahuuden symbolina katoaisi.
Käsitettä "rasismi" ei haluta määritellä suhteessa "oikeaan yleistämiseen" -- mikä ilmeisesti olisi jonkinlaista empiiriselle tieteelle ominaista induktiivista päättelyä -- siksi että käsite on käyttökelpoinen vain nykyisellään, siis nimenomaan väärän yleistämisen välineenä. Nyt kaikki yleistäminen on väärää yleistämistä. Se on juristeristeille ja "ihmisoikeusideologeille" ainoa mahdollinen asiaintila.
(29.12. 2015)
------------------
Jos jokin on täydellinen, todella perinpohjainen esimerkki totaalisesta projektiosta, se on tapa jolla yhteiskuntamme hyväosainen eliitti pystyy ohittamaan huolenpidon oman yhteiskuntamme köyhistä ihmisistä ja suuntaamaan kaiken "humanisminsa" vieraisiin kulttuureihin, joiden ihmiset on mahdollista idealisoida -- liimata heidän päälleen kaikki mahdolliset "ihmisoikeudet" ja taata heille tabunomainen koskemattomuus, joka samalla varmistaa sen, ettei asetelman rujosta projektiivisuudesta koskaan päästä puhumaan.Toisin sanoen: kaiken rasistijahdin tavattomalle kiihkeydelle voi olla hyvin yksinkertainen selitys. Rasistijahti on yhtä tarpeellista kuin on kyvyttömyys tuntea "oman" yhteiskunnan köyhiä kohtaan muuta kuin inhoa. Rasistijahti saa motivaationsa ja voimansa torjunnasta. Siinä oman kyvyttömyyden kompensointi ja projektiivinen demonisointi lyövät veljellisesti kättä. Vain siten selittyy rasistijahdin suunnaton kiihko.
Samoin selittyy se miksi rasistijahdin sävyt ovat niin ylevöitettyjä. Kysymys on nimenomaan sublimaatiosta. Tosiasiallisina vaikuttajina ovat tavattoman alhaiset tunteet, siis nimenomaan alaluokkaisia ihmisiä kohtaan tunnettu inho ja halveksunta, jotka sitten projektiivisesti täytyy kääntää päässä niin, että nähdään oman yhteiskunnan "kelvottoman" kansanosan "rasistiset" tunnot "suvaitsemattomuutena" ja "vihana".
Meillä ei ole yläluokkaisia, rikkaita ja sivistyneitä rasisteja. Mikään mikä sijoittuu "sosiaalisesti ylöspäin" ei ole demonisoitavissa "rasistiseksi".
Sublimaatio ei ole ainoastaan hyvin toimeentulevien ihmisten kammoa kaikkea kurjuutta ja saastaa kohtaan. Sublimatiivinen ylevöittäminen on aina laadultaan opillista, ideologista. Luokkahygienia on pohjimmiltaan luokkatietoisuutta, ja todella köyhät ihmiset ovat myös vallankumouksellisen vasemmistoideologian kannalta hankalaa ja hyödytöntä ihmisainesta. Rasismijahti sopii aivan erinomaisesti myös internatsionalistisen vasemmiston ideologiseen ryhmävahvistautumiseen.
Todella köyhien ihmisten tragedian täydellistää se, että he elämäntuntoineen ovat pudonneet pois myös köyhien edunvalvojana teoreettisesti itsensä identifioivan mutta tosiasiassa vain oman ylevöitetyn "fasisminvastaisen", jne, ideologiansa puhdasoppisuutta varjelevan vasemmiston kelkasta.
Projektio ylittää täydellisesti kaikki järjen mahdollisuudet, ja "maahanmuuttokriitikoiden" on turhaa yrittää puhua esimerkiksi siitä miten juuri nuo vieraskulttuuriset ryhmät edustavat kaikkea muuta kuin länsimaista "ihmisoikeusajattelua". Että he eivät ole ainoastaan kehittymättömiä, vaan varjelevat kehittymättömyyttään ja ryhmänä käpertyvät omiin tunnustuksellisiin, elämää ja ihmistä suurempiin "totuuksiinsa". Senkin kehittymättömyyden on länsimainen hyvinvoiva eliitti valmis hyväksymään sublimoidun "uskonnonvapauden" nimissä.
(30.12. 2015)
------------------
Maistelen suussani vuoden summaavaa lausetta:"Syvää haluttomuutta osallistua poliittiseen keskusteluun."
(31.12. 2015)
-------------------
Arkkipiispa Kari Mäkinen ja suomalaisen islamyhteisön imaami Anas Haijjar esiintyivät jossain joulun tienoilla lehdistössä yhteiskuvassa, jossa he veljellisesti puristelivat toistensa käsiä. Kuvateksti kuului: "Me emme anna periksi." Uskontokuntien nokkamiehet ovat siis yhdistäneet voimansa "rasisminvastaiseen" taisteluun.Se on kuvottavaa. Kenraalit, jotka sympatiseeraavat toisiaan yli sotarintamien, ovat aina kuvottavia. Stalin, joka rakasti Hitleriä, Patton, joka rakasti Rommelia, natsipäällystö, joka otti amerikkalaiset miehittäjät vastaan kollegiaalisesti tarjoillen näille voiton merkeiksi omia sotareliikkejään.
Juuri siihen Eurooppa tulee kaatumaan. Mussuhumanismiin, eli rasismin pelkoon. Rasismia pelätään ihan sietämättömästi. Niin noitia on aina pelätty. Noitajahti saa yhtäältä syvän motivaationsa magiasta, nimenomaan maagisista peloista. Rasismin pelko ei ole viisauden alku, vaan uskonnollisen vallan, ja tässä tapauksissa siis yli rintamalinjojen ylittävän uskonnollisen magian syöveri.
Eurooppa taantuu henkisesti rasismin pelkoon. Rasistijahti, noitajahti, tulee taannuttamaan tämän maanosan. Koko sen henkisen perinnön, koko uuden ajan ajatteluparadigmaattisen kognitiivisen rakennelman. Taantuma tulee, ja se tulee olemaan syvä. Islamisaation uhka on todellinen, ja pelko tulee voittamaan.
Käsiterealismi ja maaginen rasismin pelko on lyömätön yhdistelmä. Edellinen muuttaa todellisuuden nimileimoiksi, jälkimmäinen antaa motiivin ja oikeutuksen noitajahdille.
Magia kelpaa taas kaiken selityksen päätepisteeksi. "Ihmisarvo on jakamaton." -- Siinä tämän päivän maaginen mahtilause, selityksen päätepiste. Päätepiste tarkoittaa päättelyä, joka päättyy siihen että kaikilla on ihmisarvo. Kukaan ei kysy, miten siitä, että kaikilla on ihmisarvo seuraa, että kaikki kulttuurit sopeutuvat keskenään ja rikastuttavat toisiaan. Niinhän ei tietenkään ole, on aivan päinvastoin. Kaikki kulttuurit eivät koskaan sopeudu toisiinsa, ja ryhmädynamiikaltaan eri suuntiin pyrkivät kulttuurit voivat vain repiä toisensa kappaleiksi.
Oikeasti ihmisarvohokemien pitäisi olla ongelmanasettelun alkupiste. Siitä kaiken kulttuureja koskevan arvioinnin tulisi alkaa. Eikä noissa arvioissa suinkaan pitäisi edetä pelon sanelemana. Rasismia ei pitäisi pelätä. Rasismissa on jotain totta, ja sen totuuden paljastaminen ja valistaminen olisivat kulttuurien selviytymisen ehto.
Mutta me etenemme näiden noitajahtaajien ja noitaoikeudenkäyntien ehdoilla. Tilanne on toivoton. Aivan kammottava. Kansalaiskeskustelun taso on noitaoikeudenkäynnin taso. Uudenvuodenpuheessaan presidentti Niinistö mussuttelee humanistissävyisesti kompromisseja kaikkiin suuntiin. Se menee kansaan kuin häkä. Hän on hyvin suosittu mies, hänen suustaan jokainen kuulee sen lauseen jonka toivoo kuulevansa. Se on aika toivoton tilanne.
Sadankomitea antaa rauhanedistämispalkintonsa Image-lehdessä bloggaavalle Saku Timoselle. Se on vain yksi signaali tässä ajassa, mutta kertoo omalta osaltaan siitä miten taantunutta ennen niin edistyksellinen ajattelu nyt on. Se on se "jäljestätulevien valtava lauma", jolle kaikki ajattelu on jo muuttunut identiteetti- ja leimakysymyksiksi. Ajattelu puuttuu. Rohkeutta puuttuu. Ryhmässä on hyvä elää. Reliikkejä jaetaan yli rintamalinjojen. Vain ylimielinen, älylliset haasteet väistävä ja selityksen päätepistettä arkhimedeen pisteenä käyttävä omahyväisyys hyväksytään.
Rasismin pelko ja rasistijahti aktiivisena pelontorjuntakeinona estävät ajattelun. Noitia tullaan polttamaan vielä paljon, sillä tilanne ei tästä tule älyllisesti enää kirkastumaan. Vajoaminen magiaan tapahtuu yhä laajemmin. "Hyvien ihmisten" rintamat palkitsevat toisiaan. Niillä ei enää ole varaa olla väärässä. Jokainen poltettu noita on niille voitto. Nollatoleranssia, "lopullisia ratkaisuja", tarvitaan aina kipeämmin, aina enemmän.
(4.1. 2016)
-------------
Freud kokee rehabilisaation näinä päivinä.Merkillinen todistus siitä miten moraali on kaikkien yhteisöjen perimmäinen sidosaine on tapa jolla kollektiivinen syyllisyys määrää myös yhteiskuntia jotka pyrkivät edistämään yksilöllistä eriytymistä. Esimerkiksi tämä nykyajan noitaoikeudenkäynti, rasistijahti, on nimenomaan kollektiivisen syyllisyyden projektiivinen vääristymä.
Emme osaa ottaa kollektiivista syyttömyyttä lähtökohdaksemme. Emme pysty syyllistämään vieraskulttuurisia yhteisöjä -- emme pysty esittämään edes "tiedollisesti" että ne edustavat kehittymättömyyttä. Saati sitten sanomaan että nämä nimenomaiset vieraskulttuurit joukkokäyttäytymisessään edustavat tavattoman raakaa kehittymättömyyttä.
Individualisaation historiallinen virhe pelkistyy siinä, että se päätyy kaikkien yksilöiden lähtökohtaisen syyttömyyden manifestoimiseen. Yksilön on oltava "vapaa", mikä siis tarkoittaa -- koska moraali on yhteisöjen pohjimmainen liima-aine -- sitä että yksilöjen on saatava olla lähtökohtaisesti syyttömiä kaikkeen.
Individualisaation vallassa vieraskulttuurien kehittymättömyyden esiinnostaminen voi tapahtua vain yksilöajattelun kautta tai läpi. Ja niin yksilöistä tulee tämän taistelun eläviä suojakilpiä, joilla joukkotodellisuus estetään näkymästä.
(8.1. 2016)
-------------------
"Rasistinen motiivi" on mukava oksymoroni. Siis tuo termi, jota käytetään, kun tuomioistuin katsoo korostetun rangaistusasteikon olevan paikallaan siksi, että rangaistava teko on tehty "rasistisen motivaation" vaikutuksesta.Oksymoroni termi on, koska "motivaation" käsitehahmo edellyttää toiminnan hahmottamista tietyn päämäärärationaalisuuden puitteissa -- ja kaikki tällainen psyykentulkinta taas edellyttää esimerkiksi ajantajua. Kaikki "psyykkinen dynamiikka" on eurooppalaisella uudella ajalla korostunut, nimenomaan ja vain eurooppalaiselle kulttuurille ominainen hahmonmuodostus- ja ajatusjäsennystapa.
Me siis tuomitsemme toisiamme erityisen kovennetun rangaistusasteikon mittapuilla, jos erehdymme puhumaan esimerkiksi ei-eurooppalaisista kulttuureista tavalla joka pitää heidän "ihmisyyttään" lähtökohtaisesti vähempiarvoisena -- ehkä vähemmän kehittyneenä -- kuin omaa ajatteluamme.
Aika hienoa. Vain Munchhausen pystyy tällaiseen. Hän onkin nimenomaan länsimainen supersankari.
Vain länsimainen ihminen pystyy hahmottamaan ja käsitteellisesti jäsentelemään "rasistista motivaatiota" -- tai siis motivaatiota ylimalkaan. Aikalailla tunnistamistason valmiudeksi se meistäkin useimmille kuitenkin jää, ja sille taas on ihan yksinkertainen selitys: ei se ole mitään pätevää, kestävää käsitteenmuodostusta. Se onkin vain tabukäsite, projektiivisen leimaamistarpeen synnyttämä ja esilläpitämä käsite.
"Rasistisen motiivin" käsitehahmo on aivan erinomainen esimerkki siitä miten yksinomaan omia "sisäisiä" tarpeitamme varten me näitä projektiivisia tabukäsitteitä kehitämme. Mitään todellista suhdetta siihen ilmoitettuun, jotakin "kansanryhmää" suojelemaan tarkoitettuun vaikutukseen tällaisella käsitteellä ei tietenkään ole. Se on aivan puhtaasti omaa keskinäistä käsitteellistä likapyykkiämme.
Älkää unohtako, että Breivik ampui "omiaan", ei vihaamiaan islamilaisia maahanmuuttajia.
(9.1. 2016)
--------------
Mika Waltari kirjoitti kertomuksen "Jokin ihmisessä" ilmeisesti joskus 30-luvun loppupuolella. koskapa tarjosi sitä tuolloin WSOY:lle, missä Jäntti kuitenkin kertomuksen hylkäsi ilmeisestikin kavahtaen sen sisältämiä keskenkasvuisuuden kuvauksia.Tarinahan alkaa muistellulla kohtauksella jossa murrosikäiset pojankollit "kiusaavat" Osmi-nimistä tyttöä, eli nykykielellä ilmaisten "joukkoraiskaavat" tämän, kertojan pidellessä kiinni ja myöhemmin ihan herraskaiseksi konnaksi kehittyneen kaverin tehdessä tytölle jotain epäselväksi jäävää tarkemmin määrittymätöntä inhottavuutta.
Waltari julkaisi kertomuksen omakustanteena 1944. Sen jälkeen se sisällytettiin WSOY:n kustantamaan "Kuun maisema" -kokoelmaan 50-luvun alussa.
Fennada-filmi tuotti tarinasta elokuvan, ohjaajana Aarne Tarkas, joka siis yritteli vakavammankin filmin tekemistä. Osmina näytteli Anneli Sauli, suomalaiselokuvan kohtalokas syntinen nainen, ja Kaarlona hieman niljakkaanoloinen Jussi Jurkka.
Jengityyppinen "kiusaaminen", sukupuolinen ilkivalta, koskettelu, kouriminen ja sormeilu, jne, on näinä päivinä otsikoissa, koska se nyt Lähi-Idästä ja Afrikasta tänne tunkeutuneiden "turvapaikanhakijoiden" myötä on rantautunut Eurooppaan ja Suomeenkin. Kyseessä on hyvinkin yleisinhimillinen ilmiö, joka vahvaa sukupuoliseparaatiota -- jollainen myös suomalaiskansan kehityshistoriaan kuuluu, vaikka se omassa kulttuurielämässämme on ehkä Waltaria lukuunottamatta tyypillisesti jäänyt käsittelemättä -- harjoittavissa kulttuureissa korostuu ja vääristää paitsi arvot ja asenteet myös varsinkin yhden ikävaiheen käyttäytymisen.
Kun Suomi on tuossa suhteessa myös poikkeava kehitysmaa, ei ole ihme että meilläkin nyt "turvapaikanhakijoiden" joukkomitassa harjoittamasta "taharrush gamae"sta nousee kiivas keskustelu, jossa kuitenkaan ei kipeitä reaktioita pidemmälle päästä.
Yleiseurooppalaisessa kehitysperspektiivissä vaikuttaa toisen maailmansodan jättämä käsittelemätön kollektiivinen syyllisyys, joka on projisoitu "rasismin" pelkoon -- johon Eurooppa tulee nyt sitten romahtamaan, kun tänne tunkeutuvien kehittymättömyyttä ei pystytä nostamaan käsittelyyn.
Perikadon merkit ovat ilmassa. Yhteiskuntaa pitää koossa enää kipeä tarve jolla ideologisen itseidentiteetin omaksuneet ihmiset tarvitsevat toisiaan viholliskuvan ylläpitämiseksi.
Kahtiajako käperryttää yhteiskunnan omaan sisäiseen moraaliinsa, mutta on erinomaisen kyseenalaista, onko se oikea tapa pitää kansakuntaa koossa. Voidaan kysyä esimerkiksi, eivätkö nämä kahtiajakautumisen mekanismit kerro nimenomaan taantumisesta normimoraalin suuntaan?
Kas, normimoraalihan on se yksiarvojärjestelmä jossa kahtiajakautuminen oikeassaolijoihin ja eliitinvastaiseen "impivaaralaiseen" suomalaisuuteen on voimissaan. Eliitin sisäiset tunnot ovat nimenomaan alamaisten vastaisia, irtiottoa edellyttäviä tuntoja. Kuilu on nimenomaan yhteiskunnan sisäinen, siis "omia" koskeva. Siksi "humanistiset" ylevöitetyt iskulauseet saavat niin maagisen vallan ja voiman. Ne voivat oikeuttaa toisen kansanosan alaspainamisen.
Ilmiö tulee näkyviin siinä, että varsinaiset ongelmanaiheuttajat -- kuten nämä "turvapaikanhakijat", jotka tulevat ihmisoikeuksia hyväksymättömistä kulttuureista -- eivät saa osakseen minkäänlaista kritiikkiä. Heidän koskemattomuutensa, tai jopa hyväksyvä hymistely on eliitille enemmän tarpeen kuin sen miettiminen mihin ne omat tunnustukselliset arvot oikeasti edellyttäisivät kritiikin suuntautuvan.
Eliitti tunnistaa toisensa jopa yli varsinaisten ongelmallisten rintamalinjojen. Siksi arkkipiispa ja suomalaisen islamilaisen yhteisön imaami voivat veljeillä keskenään mitä sydämellisimmin, ja kumpikin julistaa vihollisekseen "rasistiset vihapuhujat". -- Tällainen yli rintamalinjojen tapahtuva kollegiaalinen sympatia ja veljeilyhän on tuttua keskenään sotivien maiden sotilasjohdon tasolla.
Mutta juuri se kertoo taantumasta normimoraalin suuntaan. Omantunnoneettisessä järjestelmässä, joka perustuu luottamukseen ja vallan voimaviivojen suuntautumiseen "alhaalta ylöspäin", päättävässä asemassa ovat eivät voisi veljeillä alamaistensa tahdon vastaisesti. Vain valta-auktoriteettia ylhäältäkäsin ylläpitävässä normimoralistisessa systeemissä veljeillään korkealla tasolla yli rintamalinjojen.
Ja normimoraali tarvitsee auktorisointinsa, maagisen vallan, jolla normatiivisuus saa legitimaationsa. Se systeemi tukee sisältäkäsin itseään joka suhteessa. Rasistijahti on vain yksi sen ilmentymä, vallan väistämätön korruptoituneisuus on toinen.
(25.1. 2016)
--------------
Vasemmistoidealisti Li Andersson voisi olla esimerkki siitä mihin naisvaltainen koululaitos vie sivistystä. Kun koulu toimii "opillisen" kielen varassa ja oppisuorituksia noteeraten, ennen pitkää "sivistys" muuttuu ideologiaksi ja "sivistyneistö" muodostuu "sanavalmiista" naisista."Hänen suussaan liplattivat sivistyneet kliseet."
(25.1. 2016)
-----------------
Teemu Selänteen eilinen twiitti, jossa kyseltiin "kuinka nämä raiskaukset saadaan loppumaan", ja hänen tämänpäiväinen -- ilmeisesti asiantuntijavoimin kirjoitettu -- bloginsa, jossa otetaan turvallisesti kantaa rasismia vastaan mutta kuitenkin epäsuorasti viitataan turvapaikanhakijoiden mukana tulleisiin ilmiöihin, ovat saaneet kansalaiskeskustelun kannanottajat poimimaan rusinoita tarjolla olevasta pullasta.Esimerkiksi Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko käyttää oitis hyväkseen Selänteen irtisanoutumisen rasismista ja maininnan siitä että todellisille turvapaikan tarvitsijoille täytyy turvaa tarjota. Sensijaan hän unohtaa aktiivisesti kohdat, joissa Selänne ilmaisee huolestumistaan nykytilanteen hallitsemattomuudesta.
Myös Uuden Suomen omistaja Niklas Herlin kiirehti yöllä kirjoittamaan aiheesta oman bloginsa, jossa sekavalla tavalla selitettiin ja selätettiin Selännettä ja yritettiin estää asiantuntemattomia kansalaisia ottamasta kantaa lainsäädännöllisiin tai oikeuslaitoksen toimintaa koskeviin kysymyksiin. Hän poisti itse bloginsa ja kertoi Huuskon kirjoitukseen tekemässään kommentissa syyksi "tekniset vaikeudet". MV-lehti tietysti tapansa mukaan ilkkui sekä harkitsemattomalle blogille että sen pikaiselle poistumiselle ja vihjaisi ilkeästi Herlinin mahdollisiin elämänhallintavaikeuksiin.
Eilen tv:n jollakin kanavalla tuli uusintana jälleen Hannah Arendtista kertova elokuva. Hänen repliikkinsä olisi se jota nykyinen kansalaiskeskustelu kaipaisi. Hän sanoi suunnilleen, tai kärjistettynä: "Älyllinen epärehellisyys on rikos ihmisyyttä vastaan." -- Tai siis tämä oli hänen tiivistetty kantansa Eichmannin puolustuspuheeseen, jossa natsipomo vetosi siihen että hän vain totteli käskyjä ja laillista esivaltaa. Arendtin mielestä Eichmann "kielsi itseltään ihmisyyden", johon siis niin älyn käyttäminen kuin moraalisen vastuun ottaminen molemmat kuuluvat. -- Tarkoitan, että Huuskolle et co:lle pitäisi siis sanoa nimenomaan nämä sanat: "Älyllinen epärehellisyys on rikos ihmisyyttä vastaan."
(28.1. 2016)
------------------
Toiskulttuuristen tekemät raiskaukset ovat toista tyyppiä kuin kotoperäiset tapaukset, joissa esimerkiksi alkoholin vaikutuksesta tehdään tekoja jotka selvitellään myöhemmin oikeudessa.Toiskulttuurit erottuvat selvästi rikostilastoissa. Varsinkin eräiden kansanryhmien osalta ne kertovat selvää erilaisuutta. Niiden ryhmien oltua vielä viime vuoden jälkipuoliskolle saakka aikalailla staattisia, samaa suuruusluokkaa, tilastoissa näkyy joka vuosi uudistuva aikalailla vakioinen vuosittainen edustus.
Seuraako tästä durkheimilaisen sosiologian mukaan se että raiskaamistaipumusta olisi pidettävä kulttuurisena vakiona? Että siis siinä-ja-siinä ryhmässä sitä-ja-sitä ilmiötä esiintyy sen-ja-sen suuruisen vakion verran? -- Että siis vaikka kaikki raiskaajat suljettaisiin vankilaan, uusia ilmenisi aina entisten tilalle? -- Tällainen määrävakioita koskeva ajattelu pitäisi ainakin panna toiseen vaakakuppiin sitä nykyistä väistöliikettä kompensoimaan, joka luo mielikuvaa siitä että "raiskaajat ovat yksittäistapauksia, yksilöitä, joita löytyy kaikissa joukoissa".
(28.1. 2016)
-----------------
