 |
| Bridge over Troubled Water |
Brittien irtiotto EU:sta on uutismyllerryksessä ja kommenttikiihkossa selitetty seuraukseksi yhtäältä tyytymättömyydestä ylikansallisiin taloussidoksiin, toisaalta protestiksi EU:n kyvyttömyydelle panna rajoja ei-eurooppalaisten "kulttuurien" kansainvaellukselle.
Huomautan, että todellisuudessa -- jos siis sijoitamme kysymykset sellaiseen käsitepuitteistukseen jossa propagandististen päiväperhosten sijaan saamme historiaan pohjautuvan otteen asioista -- niin talousongelmissa kuin eurooppalaisen kulttuurin itsepuolustuksessakin on kyse aivan samasta ajatusmuodosta. Rahatalouden kritiikki vastaa mutatis mutandis maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikkiä.
Aniharvat aikamme ihmisistä, edes niistä jotka pitävät itseään hiemankaan intellektuelleina, ymmärtävät että kyvyttömyys erottaa toisistaan rahatalous ja reaalitalous on hahmon- ja käsitteenmuodostuksen kannalta -- eli siis älyllisesti -- täsmälleen samaa kyvyttömyyttä kuin käsitteiden monikulttuurisuus ja moniarvoisuus sekoittaminen toisiinsa.
Kumpikin näistä yleisessä aikalaisajattelussa laajasti vaikuttavista harhoista omaa saman historian. Kumpikin ovat eurooppalaisella uudella ajalla aivan tietyistä paradigmaattisista lähtökohdista kehittyneen niin sanotun "kartesiolaisen rationaalisuuden" erityisiä vääristymiä. Kumpikin harha on pohjimmiltaan ihmiskuvan harha. Kumpikin edustaa omalla tavallaan sokeuden asteelle kasvanutta individualismia.
 |
| Reaali- eli kansantalous tarvitsee oman valuutan |
Nykyiset käsityksemme "rahasta" syntyivät valistusvuosisadalla, ja niissä "raha" kuvitellaan -- tuolloin kehittyneitä erityistieteitä ja niille ominaisia ajatusmuotoja, suureita ja mittayksiköitä apinoiden -- jonkinlaiseksi "yleisen arvon" mittayksiköksi. Kaikista uudella ajalla kehittyneistä uusista rationaalisuuden muodoista talousajattelu oli kuitenkin ainoa, joka jäi keskiaikaisen "ptolemaiolaisen" maailmankuvan kannalle. Taloudessa kaikki "realiteetit" asetetaan talousmaailman keskipisteestä, "taloudellisesta toimijasta" käsin, mikä lopulta tekee mahdottomaksi tieteille ominaisen objektivaation.
Tieteitä jäljittelevän talousjärjen vuosisatainen täydellistyminen, jossa ideologiat, liberalismi ja sosialismi, ovat toimineet järjen kulisseina ja näytelleet tiedollisella käsitepinnalla näennäisen tärkeää roolia, on nyt päätymässä siihen, että raha-ajattelu on autonomisoitunut ja raha-arvonmuodostus on ratkaisevasti irronnut reaalitaloudelliselta pohjalta. Rahasta on tullut omaa kasvuaan omalla autonomisella rahaoperaatioiden alueella tavoitteleva Toimijasubjekti.
Ptolemaiolaisten "realiteettien" peilikuvana talousajattelussa kaikki kuvauksen ja selityksen kausaalilangat johdetaan taloustoimintaa harjoittavaan yksilöön, vaikka vaikuttavin toimijasubjekti "taloudessa" on "raha" ja sen "lainalaisuudet".
Kuten raha-ajattelu on todellisuudesta irronnutta formalismia, joka myöskään ei mahdollista minkäänlaista sisällöllistä asiahallintaa, samoin kaikki "kulttuureja" koskeva ajattelumme siirtää kuvauksen ja selityksen langat yleiseltä yhteisölliseltä tasolta yksilöihin. Emme enää ymmärrä että ihminen on olemuksellisesti sosiaalinen laji, ja juuri "kulttuurit" ja yhteisövoimat synnyttävät tietynlaisia yksilöitä, ei päinvastoin.
Sekin harha juontuu valistusajattelusta ja on täydellistynyt individualistiseksi sokeudeksi vuosisatojen mittaan. Nykyinen "monikulttuurisuusideologiamme" on todellisuudentajutonta moraaliutopiaunelmaa, jossa jää ymmärtämättä, että kaikki inhimillinen kehitys kohti moniarvoista yhteiskuntaa edellyttää yhteisöltä lähtökohtaista pyrkimystä yksilölliseen eriytymiseen ja voi tapahtua vain tällaisen yhteisödynamiikan historiallisesti omaksuneen kulttuurin sisällä.
Talousajattelussa kuvitellaan harhaisesti "talous" jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Toimiessaan tämä kokonaisuus muka toimisi kokonaisuutta palvellen. Se siis palvelisi kaikkien talouden piirissä elävien "etuja" ja voisi järjestää kaikkien elämän. Se on suunnatonta harhaa, sillä "talous" on vain harhainen kokonaisuus, illuusio, jossa mikään ei palvele kaikkien etuja. --- Aivan vastaavalla tavalla monikulttuurisuusideologiassa kuvitellaan että "ihmisyys" olisi jokin kokonaishahmo, jonka olennaisena sisältönä olisi jokin "yleinen ihmisarvo", joka voisi toteutua kun erilaista ihmisyyttä edustavat ryhmät järjestetään elämään samassa yhteiskunnassa.
Talousajattelussa "raha" on maaginen hahmo ja ymmärryksen täysin noituva yleiskäsite. Se on itse asiassa pelkkää yleistämistä, laskennallista muotoa vailla mitään mihinkään inhimilliseen välttämättömyyteen tai edes yleensä tiettyyn sisältöön sidottua pysyvää kytkentää. Kuvitellaan tosin, että "raha" on esimerkiksi tavaran tai palveluksen hinta, mutta tosiasiassa raha syntyy jo ennen tavaraa ja jää elämään palvelun tultua tehdyksi. Ja milloin ikinä tarve vaatii, "raha" voi paeta kaikista reaalimaailman palveluista ja kasvaa tai hävitä pelkkien odotusten ja kuvitelmien maailmassa.
Tämä rahaliikkeiden autonomia on ihan viime vuosikymmeninä täydellistynyt niin, että enää ehkä vain yksi tai kaksi prosenttia maailman rahaliikkeistä omaa suoran kytkennän reaalitalouteen. "Talous" on lähes täydellisesti pelkkää keinottelua abstrakteilla raha-arvoilla.
Tyhjän päälle on luotu tähtitieteelliset määrät metafysiikkaa -- tilanne on todella analoginen niiden monimutkaisten kiertoratojen ja konstruktioiden kanssa, joita ptolemaiolaiset tähtitieteilijät näkivät taivaalla. Autonominen rahatalous on juuri sitä -- käytännössä kukaan ei koskaan pysty "maksamaan takaisin" edes viidettätuhannetta osaa kaikesta mikä on "velkana" noteerattu. Se kaikki on vain taloususkonnon anekauppaa, magian vallassa kuvitelmien kanssa tehtyjä sopimuksia.
 |
| Kulttuuri on perusturvallisuutta, oma pohja |
Aivan vastaavasti kuin "taloudessa" vain prosentti kaikesta on todellista, yhtä lailla tekisi mieli väittää, että kaikista ei-eurooppalaisia "kulttuureja" koskevista mussuhumanistisista unelmista vain prosentilla on katetta reaalimaailmassa. Enkä nyt nimeä pankkiireja, enkä minkään tietyn kulttuurin tiettyjä ihmisiä. Puhun siitä miten vääristynyt käsitys meillä on yleensä yhteisötodellisuudesta ja sen ensisijaisuudesta.
Talousajattelu on tunnustuksellista magiaa, mutta juuri tunnustuksellisuutta talousjärki ei pysty kyseenalaistamaan. Järki pysyttelee yksittäistapausten tasolla, pitää jokaista kauppaa ja velkasopimusta lähtökohtaisesti legitiiminä. Päättely saa jäädä yksilötasolle, kokonaisuuden laatua ei saa paljastaa. --- Aivan vastaavalla tavalla "kulttuureja" koskeva ajattelu tosiasiassa kieltää kulttuureja erottavien laatutekijöiden esiintuomisen, ja kaiken keskustelun on keskityttävä vain yksittäistapauksiin. Kulttuureista ei saa päätellä yksilöihin päin.
"Rahaan" kuuluvaa pohjimmiltaan uskonnollislaatuista, arvoa ikuistavaa magiaa tarvitaan nimenomaan muodostamaan kaikesta "taloudesta" yhtenäinen kokonaishahmo. Tälle hahmonmuodostusharhalle on matkan varrella perustunut talousteoreettinen käsitteenmuodostus, jolla on todellisuudenhallinnallista ominaisuutta saman verran kuin mitä uskonnollinen tunnustuksellisuus voi ihmisiä ohjata. Eli siis aika paljon, jos kansa on tarpeeksi harrasta. ---
Mutta aivan "rahan" arvoa vastaavalla tavalla "yleinen ihmisarvo" ja "ihmisoikeudet" ovat maagisia yleiskäsitteitä, joilla on tunnustuksellinen laajennettu merkitys siinä kokonaisajattelun hahmossa jolla "ihmisyyttä" on valistusajalta alkaneen matkan varrella käsitteellistetty. Myös "ihmisoikeusideologiat" voivat elää omassa reaalitodellisuudesta irronneessa imaginaarisessa utopiamaailmassaan. Tarpeen vaatiessa kaikki ihmiskuvaa koskeva tosiasiallinen reaalinen rasite, tyypillisesti yksilön kulttuuri- ja yhteisösidos, saadaan häivytettyä näkyviltä.
 |
| Oma tupa, oma lupa |
Vaikka niin sanotut "taloudelliset realiteetit" ovat tosiasiassa vain sama asia kuin rikkaiden ihmisten edut, kuvitelma kaiken talouden samuudesta laajenee koskemaan koko kansantaloutta, myös valtiontaloutta. Kun "talous" kuvitellaan kokonaisuudeksi, kaikkea taloutta ajatellaan samalla tavalla. Valtiontalous muuttuu näin jonkinlaiseksi valtion yksityistaloudeksi. Sen tehtäväksi jää tosiasiassa vain rikkaiden rikastumisen parempi mahdollistaminen.
Kun kaikki yhtiöitetään, yksityistetään ja ylikansallistetaan, kansallisvaltio lakkaa olemasta. Sen jälkeen kansalaisuudella ei ole arvoa eikä väliä, sillä siihen ei käytännössä enää liity mitään privilegioita, mitään myötäsyntyisiä kansalaisoikeuksia tai -vapauksia. Sen jälkeen oman maan köyhiä kohdellaan kuin turhaa kuluerää, mutta maahantulijoille toki ollaan vieraskoreita ja osoitetaan aktiivisia auttamistoimia. Ihmisoikeusideologit jopa voivat kokea vieraskulttuuriset kansainvaeltajat airueina "ahtaan nationalismin" jälkeisestä ajasta.
Ihmisarvo metamorfoituu markkina-arvoksi. Historian perspektiivissä "ihmisarvo"-käsitteemme on syntynyt eurooppalaisen individualismin tuotteena, saman individualismin, jonka yhteisöprojektio on kansallisvaltio ja sille ominainen edustuksellinen demokratia. Ihmisarvon, kuten demokratiankin, ainoa oikeasti toimiva alusta on nimenomaan ja vain kansallisvaltio.
"Talous" taas on pelkästään sitä että rikkaiden on saatava rikastua. Kansallisvaltion valtiontalous, jonka pitäisi muodostaa tälle vastavoima, muuttuu rahatalousajattelun vaikutuksesta koneistoksi, joka kokonaisuuden edun nimissä tuhoaa "talouden" rasitteina olevat oman yhteiskunnan köyhät. Tämä tietenkin jää julkilausumatta. Talousajattelun uskonnollislaatuinen maagisuus luo sakean, puhumattomista tabuista muodostuvan sumun, jossa sosiaalitukien leikkaamisen tosiasiallisia seurauksia ei haluta nähdä eikä ainakaan sanota ääneen.
"Ihmisoikeusideologioiden" nimissä vieraskulttuurisille kansainvaeltajille avatut rajat tosiasiassa moninkertaistavat leikkaustarpeen sosiaalitukia tarvitsevilta oman maan kansalaisilta. Tavallaan ne ovat oikeassa jotka hokevat monikulttuurisuuden "rikastuttavaa" vaikutusta. Monikulttuurisuudella voi todella olla rikkaita rikastuttava vaikutus.
Kaikki yhteiskunnallinen valta on pohjimmalta laadultaan maagista, symbioottista, usein puhtaasti uskonnollista. Myös taloususkonnollinen valta on yhtä syvästi maagista kuin uskonnollista. Ja kun pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen valta pyhittää itsensä, siinä tarvitaan ylenmäärin yliylevöitettyjä yleiskäsitteitä. Numerot ovat niistä kaikkein yleispätevimpiä, ajattomia ja reaalimaailmaan paikallistumattomia. Ne paikallistuvat vain tilinpidolliseen kustannuspaikkaansa. Ne ovat näennäiseksaktiudessaan ymmärryksen hyvin noituvia yleiskäsitteitä, joille maagisuudessa vertoja vetävät vain kaikkinaiset niin ikään ylevöitetyt ja reaalimaailmasta irronneet pyhät "ihmisyyden" ylistykset. "Ihmisoikeusideologiset" julistukset, "monikultturismin" harhat.
Kun oikeistoliberalistinen talouspappi saarnaa, tunnustuksellinen julistus on yhtä uskottavaa kuin agitaattorinaisen sairaan sydäntäsärkevällä väräjävällä taistolaislauluäänellä laulama "YK:n Ihmisoikeuksien Yleismaailmallinen Julistus". Joka siis on eurooppalaisen valistuksen tuote, jota ei ole hyväksytty esimerkiksi arabimaissa.
Hahmonmuodostuksen samat kuviot resonoivat. Taloususkonnon magia laajenee luontevasti koskemaan monikultturismi-ideologista hapatusta.
 |
| Aavan meren tuolla puolen siintää ihana Eurooppa |
Brexitista huolimatta vasta tulevaisuus näyttää onko Euroopalla enää toivoa. Historiallisten ja pahasti harhaisten ajatusmuotojen korjautuminen voi ehkä toteutua vain totaalisen kaaoksen kautta. Kun kokonainen aikalaisjärki on väärässä, ei auta vaikka itseään sivistyneinä ja suvaitsevina pitävät ihmiset pitäisivät miten tiukasti tahansa kiinni lähtökohtaisista käsitteistään ja arvoistaan. Ne jotka ovat jääneet tämän järjen ulkopuolelle saattavat olla enemmän oikeassa kuin auktorisoidut oikeassaolijat.
Meillä Suomessa odotettavissa on vain omalle kansalliselle kahtiajakautumistaipumuksellemme tyypillistä poliittista mutapainia lätäkön pinnan päällä ja alla.
Rajat pitäisi panna kiinni niin menosuuntaan, siis rahamanipulaattoreilta ja maasta ulos vuotavilta rahojen veroparatiisivirroilta, kuin myös tulosuuntaan, siis tänne tunkeutuvilta vieraskulttuurisilta "turvapaikanhakijoilta". Nämä ilmiöthän ovat saman ajattelukyvyttömyytemme kaksi eri puolta.
Aivan ensimmäiseksi meidän tulisi tunnistaa ja tunnustaa eurooppalaisella uudella ajalla individualismin yhteisöprojektiona kehittyneen kielellis-kulttuurisen kansallisvaltion korvaamaton rooli aidon demokratian ja tasa-arvon alustana. Sen jälkeen voitaisiin tajuta sokeuden asteelle kasvaneen individualismin historiallisten hedelmien harhaisuus.
Keskiaikaisen uskonnon pohjalle transformoitunut magian muoto, liberalistinen "talousteokratia", marssii mennen tullen yli kansallisten rajojen ja vaatii perustettavaksi omaa kaikkivoipaisuuskuvitelmaansa, "rahaa", palvelevan ja palvovan liittovaltion. Se utopia pitäisi estää ja romuttaa.
Samoin vain kielellis-kulttuurisen kansallisvaltion sisäisen eheyden, historiallisen kohtalonyhteyden ja sosiaalisen tasa-arvoisuuden elintärkeän merkityksen ymmärtäminen voisi estää hajottavan "monikultturismin" sublimatiiviset mussuhumanistiset ihmiskuvaharhat.
Rajat kiinni, twiittaa tämä varpunen juhannusaattona.
Tarvitsisimme oman rahan ja oman yhteiskuntamme. Rahat kiinni ja rajat kiinni. Mikään tuskin onnistuu ilman maan omaa rahaa ja syvempää ymmärrystä oman yhteiskunnan ensisijaisuudesta. Sellaista ymmärrystä on täällä päättäjillä ollut aivan liian vähän. Käytännössä ei missään.
-------------------------
Lisäys 14.1. 2020:
Tämän blogin uudelleenlämmittämiselle tuskin olisi voinut osua sopivampaa ajankohtaa kuin tämä tammikuu, jonka lopussa britit vihdoinkin, vuosien turhien neuvottelujen ja sitkeäksi sisäiseksi väännöksi vääristyneen kriisiajan jälkeen näyttäisivät nyt jättävän lopullisesti EU:n.
Vuosien viivytystaistelussa eu-tunnustukselliset -- varsinaisen vastapuolen, liittovaltioaatetta ajavan ja demokratiavajetta vahvistavan unionin valtaeliitin lisäksi sisäinen oppositio, jonka muodosti työväenpuolueen lisäksi maan valtalehdistö, monikulttuurimyönteinen media ja kulttuurihegemonian itselleen omankädenoikeudella ominut sivistyseliitti, joka sokeudessaan uskoi viimeiseen saakka siihen että enemmistö tavankansalaisista kääntyisi heidän kannalleen -- joutuivat lopulta toimeenpannuissa uusissa parlamenttivaaleissa kokemaan murskatappion ja antamaan demokratialle periksi.
Näytelmä voisi toimia muiden EU-maiden kansalaisille silmien avaajana ja opetuksena siitä mitä ylikansallisen keskushallinnon tosiasiallinen demokratiavaje käytännössä tarkoittaa. Mitä suurempia ovat hallintokoneistot, sitä primitiivisempää ja "kaikkiallisempaa" valtaa ne edustavat. EU ei ole vain totalitarismiksi sementoituva, mustavalkoistuvasta väestöstä ja väestövaihdoista muodostuva rahamanipulaation kulissi, jossa kansallisvaltioiden rooliksi jää lainakauppiaiden lypsylehmiksi muuttuminen, vaan ihmisyyden kaikinpuolinen koelaboratorio, molokki, jossa ihmiselle lajityypillisten "vallan legitimoitumisen muotojen" romahdusta tutkitaan.
EU:n myötä Eurooppa palaa valistuksesta takaisin keskiaikaan, "edustuksellisuuden" kognitiolle perustuvasta demokratiasta tunnustukselliseen teokratiaan ja totalitarismiin. Ne tullaan toteuttamaan mitä hienoimpien, sivistyksen ja "tieteen" viimeisimpiä ihanteita edustavien idealisoitujen ideologioiden nimissä -- kuten kaikki totalitarismit aina ja kaikkialla on toteutettu -- eli nimenomaan "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" nimissä.
------------------------
