""Islamin vastaiset betoniporsaat on islamofobisina kiellettävä! Nehän juuri ilmentävät pelolle vallan antamista."" -- Näin kirjoittaa Risto Jääskeläinen veitikka silmäkulmassaan eräässä kommentissaan erääseen Puheenvuoro-palstan blogiin.Pysähdytään tähän. Mietitään pelkoa -- se on todellakin jotain joka on painettu tajunnasta pinnan alle, jonnekin pois tietoisuudesta. Sieltä se "tulee ilmi" yksittäisissä yhteyksissä, joissa sen peloksi tunnistaa.
Emme normaalisti siedä pelossa elämistä, siksi torjumme sen. Jos pelolla on todellinen aihe ja syy, se tuskin häviää vaikka piilotamme pelon itseltämme. Vähättely ja neuroottinen defenssi, eli rationalisaatio, "järkiperäinen" perustelu pelon toteutumisen -- terrori-iskujen -- pienestä todennäköisyydestä, ovat yrityksiä oikeuttaa ja hallita paremmin pelon piilottelua. Tässä ei ole mitään ihmiselle vierasta -- oikeastaan psyykkiset suojamekanismit ovat olemuksellinen osa henkisiä resurssejamme. Niiden on tarkoitus varmistaa se että on olemassa jokin ajattelun alue, jossa "vapaa" tietoisuus vallitsisi.
Mutta pelot ovat paha juttu -- pelkojen pahin vaikutus toteutuu juuri silloin kun ne onnistutaan erilaisilla vähättelyn ja todistelun mekanismeilla torjumaan. Silloin niiden tuhovaikutukset tajunnallisen pinnan alla saavat vapaasti vaikuttaa. Tiedostamattomaan muodostuu valkoisia tabualueita, jotka vahvistavat torjunnan rajoja. Niitä on yhä vaikeampi paljastaa ja nostaa esille -- koko tietoinen ajattelu, ihan hahmon- ja käsitteenmuodostuksellisista alkutekijöistä alkaen muuraa tabuaukkoa umpeen ja sementoi "tiedollisen" käsittelyn käsitepinnan, päättelyketjut, järjen rajat ja mahdollisuudet.Näin ajattelu sairastuu. Ja sairauden pahin ominaisuus ja oire on se, ettemme enää pysty tiedostamaan sairautta. Päinvastoin -- ajattelun valkeat tabuaukot saavat aikaan juuri sen, että olemme varmaakin varmempia siitä että oma sementoitu ajattelumme on varmasti oikeassa. Olemmehan kaiken päälle kehittäneet erinomaisen pätevät "järkiperustelut" ajattelumme oikeutukseksi ja puolustukseksi.
Aika harva tajuaa, ettei se, joka "perustelee", osaa ajatella.
Vallitsevan yleisen silmien sulkemisen mittakaava on nykyisellään hämmästyttävä. Moni ei saa silmiään auki havahtuakseen siihen missä nyt jo mennään. Meillä on esimerkiksi voimassa "uskonrauhan rikkomista" koskeva laki, joka tosiasiassa -- jopa oikeusoppineiden itsensä mukaan -- ottaa ikään kuin legitimoiduksi lähtökohdakseen fundamentalistiseen uskonnollisuuteen kuuluvan provosoitumistaipumuksen reagoida ja vastata loukkauksiin väkivaltaisesti. -- Ajatelkaas. Tietoisuuden pinnalla suojaamme itseämme betoniporsailla, ja tabujen vaikutusalueella de facto väkivaltaisia taipumuksia omaava uskonnollinen äärifundamentalismi on jopa erityisesti lailla de jure suojeltua.Lakia "perustelleet" -- kuten aiempi apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske -- nimittävät näitä väkivaltaisia provosoitumistaipumuksia uskonnollisiksi "pyhiksi arvoiksi". Kuka meistä on valmis menemään mukaan tälle linjalle? Nimittämään väkivaltaisia provosoitumistaipumuksia pyhiksi tunteiksi?
Tällaisen lain olemassaolo kertoo mielestäni jotain siitä millä asteella ajattelumme on jo tabujen sairastuttamaa. Erilaisten neuroottisten defenssien eli "perustelujen" vaikutuksesta esimerkiksi poliitikot ja sadat ajattelunsa laadukkuudesta satavarmasti vakuuttuneet kansalaiskeskustelijat jaksavat joka päivä riepottaa ja käristää "paholaisen pannussa" niitä älylliseen rehellisyyteen -- toki kompuroiden -- pyrkiviä "vihapuhujia", joita maassa tuomitaan tuon lain perusteella.Olemme tosiasiassa todellakin antaneet "pelolle vallan". Pelkäämme ihan hirvittävästi -- pelkäämme antavamme "rasismille" pikkusormemme, ettei se heti veisi meiltä koko käden. Mutta pikkusormen suojelu antaa vain tabuille vallan, ja tabut, valkoiset valheet, syövät meidät lopulta sisältä läpimädiksi.
Kun järki on syöty, älyllisestä rehellisyydestä ei enää kannata esittää kysymystä. Järki häviää, menetämme taistelun itseämme vastaan. Pää häviää. Ainoa mitä meistä jää, on pikkusormen pää.
-------------
