 |
| Rasisti, pirullinen olento, älykäs, mutta sairaat mielipiteet omaava epäihminen |
1.
Järkyttävä juttu, vähintäänkin, että Suomessa, jossa yhteiskunnallinen keskustelu tuppaa usein juuttua jauhamaan yhtä ja samaa aihetta, voi keskustelua vaivata jokin vielä pahempi fiksaatio, nimittäin se, että keskustelu käpertyy peräti yhden ainoan sanan ympärille. Tuollainen sana on viime aikoina ollut tiuhaan ilmassa, ja se on: "Rasismi!"
Rasisti!!! --- Poiiiing! Poiiiiiing! Missä, missä??? Kuuluu naksahduksia ja raksahduksia, kun omien oppiensa mukaisesti oikeassaoleva kansanosa poistaa varmistimia korviensa välistä.
Rasisti on pirullinen olento. Nahkatukkainen likimain lukutaidoton punttijuntti liivijengiläinen luunmurskaaja varustettuna kettingein pampuin ja puukoin. Tai täysin päinvastainen tyyppi, huippuälykäs kammioonsa sulkeutunut rotututkija hautomassa sairaissa aivoissaan pahaa kaikille alemmille olennoille. Toki sinä tunnistat rasistin, jos sellainen vastaan tulee? Toki ainakin uskot rasistin olemassaoloon?
2.
Käsitteestä "rasismi" on tullut kaikkien keskustelujen -- ei, vaan jopa ylimalkaan kaiken keskustelevuuden -- yläpuolelle oitis ponnahtava hälytyssignaali, hätämerkki, johon koko vuosisataisesti alistumaan opetettu kansa reagoi opetetun koiran tavoin.
Heti alkaa kauhea haukku ja ärinä, valtava pavlovin kellojen kalke, palosireeniä muistuttava "suvaitsevaisten" huutokuoro -- missä, missä, missä on taas rasisti, mistä nyt paljastuu kauhea hirveä Hitler, luupäinen kuunatsi, se kirottu suomenniemeläinen ihmissaasta, jota kaikkien on paitsi lupa jopa velvollisuus kaikin tavoin ojentaa, käsitteellisestä päähänpotkimisesta oikeuden eteen marssittamiseen saakka.
Eikä ole vain niin että "rasisti"-kutsu kuuluisi kutsuna kuin "suvaitsevia" syömään pyytäisi, vaan myös vastapuoli häiriintyy, keskittyy täysin torjumaan leimaansa, kieltää kertakaikkiaan, kiemurtelee väistöliikkeissään, hermostuu ja tuskastuu. Minäkö muka, meidän puolueko, taas ne pommittavat. Eikö tämän nyt pitänyt olla selvä, ei olla minkään sortin rasisteja, nollatoleranssi, onko selvä.
Ja siitä se "keskustelu" sitten alkaa ja jatkuu. Se on alkanut ja jatkunut jonkin aikaa. Onko jollekin salaisuus, että sitä on jonkinlaisena yhteiskunnan ykköspuheenaiheena jatkunut jokseenkin saman verran kuin viime eduskuntavaaleista ja niiden poikkeavanlaatuisesta tuloksesta on aikaa? Ja että kun rasismijankutus vahvistuu puolin ja toisin koko ajan, sekin suunnilleen johtuu siitä, ettei viime vaalien tulos ole unohtunut vaan muhii jossain pinnan alla yhä käsittelemättömänä?
3.
Kaikki "rasismia" koskeva analyyttinen ajattelu ja keskustelu on mahdotonta. On esimerkiksi mahdotonta kysyä, miksi keskustelussa asetelma rintamalinjojen suhteen tiivistyy ruotsinkielisen eliitin ja perussuomalaisen rahvaan välille. Kuitenkin juuri tämä kieleen kytkeytyvä rintamajakautuma on se kaikkein todellisimmin olemassaoleva. Miksi nimenomaan Carl Haglund ottaa roolin haukkuvana koirana joka puree Timo Soinia nilkkaan? Miksi vihapuhelainsäädäntöä käytännössä kehittelevät virkamiehet ovat ruotsinkielisiä?
Mitä saa kysyä ja mitä ei? Miksi kukaan ei oitis pysähdy ja huuda: "Hei, hei, hetkinen!!! Eikös rasismissa pitäisi olla kysymys jostain ihan yleisestä, ihan universaalista...? Ei kai se ole suomalainen keksintö? Miksi tämä asia vääntyy ja kääntyy meillä historiallisen kielitaistelun kulisseihin? Miten ihmeessä tämä edes ylipäänsä voi olla mahdollista? Eikö siinä ole jotain hämärää? Onko tässä asiassa ylimalkaan mitään mikä olisi selvää? Emmekö edes halua ottaa tästä selvää?"
4.
Sitä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu on tekopyhintä siellä missä sen pitäisi käsitellä kaikkein vakavinta yleismaailmallista aihetta, rasismia. Emme pysty edes myöntämään, etteivät keskustelun rintamajaot asetu puheenaiheen, vaan aivan asiaan vaikuttamattomien taustatekijöiden perusteella.
Ei millään kielikysymyksellä oikeasti pitäisi olla mitään tekemistä natsien, holokaustin tai rasismin kanssa. Mutta olemme täydellisen tekopyhiä, ja äärimmäisyyksiin asti yritämme väistellä tosiasiaa, että suomalaisessa rasistijahdissa on kyse enemmän tylystä kielipolitiikasta kuin suvaitsevasta humanismista.
5.
Miksi emme pysty myöntämään, että keskustelun kahtiajaot muodostuvat kokonaan muiden -- ehkä monien muiden -- aiheiden kuin varsinaisen rasismikysymyksen ympärille? Että se yhteiskunnallinen kahtiajako joka meillä nyt viime eduskuntavaalien aivan poikkeavanlaatuisen tuloksen seurauksena on keskuudessamme -- jako hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen -- määrää myös suhtautumistamme "rasismiin"? Ettei oikeastaan koko "rasismi"-asialla ole toinen toisemme mielipidepieksännässä muuta kuin aivan erinomaisen käyttökelpoisen ajatuskulissin ja lyömä-aseen rooli?
Olisiko ehkä ihan liikaa vaadittu, jos edes jotenkin hieman itse kukin raottaisimme mielemme mattoja niin että alle haudatut asennetunkiot pääsisivät tuulettumaan? Että edes sen myöntäisimme, että "rasismi"-aiheeseen näyttää meillä kytkeytyvän kokonainen yhteiskunnallisen kahtiajaon taustakuvio? Kuinka kuvittelemme koskaan onnistuvamme missään asiakeskustelussa, jos vähitellen kaikki tärkeät kysymykset tavalla tai toisella kietoutuvat erilaisiin sijaiskulisseihin -- niin että pian vaikkapa perhepolitiikkaa puidaan samoista rintamapoteroista joista rasisteja jahdataan?
Ai niin, mutta sitähän tehdään jo.
6.
Tosiasiassa hallitus onnistuu aika kehnosti. Alkukauden uho on ohi, kaikki suuret rakenneuudistukset yhä auki, viikko viikolta yhä enemmän auki. Poliittisia selkäänpuukotuksia tapahtuu ministeritasolla, ministerikierrätyksessäkin näyttää kitkoja riittävän. Eletään kuin huonosti omaksutuissa Kekkosen kulisseissa: ulkopolitiikka ja sisäpolitiikka, ja jos jomman kumman on oltava hunningolla, olkoon se sitten sisäpolitiikka.
Paitsi että "ulkopolitiikka" on nyt vain EU:lle uhraamista ja sekin on hunningolla. Ei muuta kuin hunninkoa auringon alla.
Onko joku tehnyt saman havainnon? Että asioiden hallitseminen on kadonnut? Että poliitikoilta puuttuu politiikka? Ettei heillä ole enää oikein mitään minkä he hyvin hallitsisivat? Rahat katoavat jonnekin eikä niitä synny missään lisää. Mitä heille on jäänyt jäljelle? Hirveä huuto sellaisesta asiasta kuin "rasismi"?
7.
Kun yhteiskunnassa ei pystytä keskustelemaan mistään itse asiasta, vaan kaikki keskustelu käydään keksityssä keinotekoisessa aihekulississa -- rasistijahtina -- mitä siitä seuraa? No, tietysti siitä seuraa, että varsinaiset asiat muuttuvat aina hallitsemattomimmiksi, ja poliitikot kompensoivat kyvyttömyytensä käymällä yhä määrätietoisemmin ja tiukemmin "rasistien" kimppuun.
Se on poliitikoille hyvä diili. Kenenkään ei tarvitse välittää mistään niin kauan kun "rasisteiksi" leimattavia riittää ja kuplat julkisuuspinnalla kuohuvat. No, rasistiksi kelpaavien skaala on laaja eikä pidäkkeitä tarvita, kunhan leimoja riittää. Ja niitä on riittänyt ja riittää.
Kuka sanoisi, että "eiköhän tämä jo riitä"? Kekkosen jämäkkään tyyliin.
8.
Asiahallinnan tragedia on, että asialliset asiat koteloituvat kun kompensatiivinen rasistijahti nostatetaan kuorruttamaan ja peittämään poliittista kyvyttömyyttä. Itse asiassa korjausta vaativat kysymykset muuttuvat sitä koteloiduimmiksi mitä käyttökelpoisempaa rasistijankutus on ratkaisukyvyttömyyden peittämiseen.
Paradoksi: poliitikot puolin ja toisin haluavat huutaa "rasismia" sitä enemmän mitä vähemmän tosiasiassa mistään rasismista on kyse.
Mikään asiakysymys ei koskaan saa ratkaisua, käy aivan päinvastoin. Puhumme yhä enemmän ja enemmän "rasismista" myös siitä yleisemmästä syystä, että yhteiskunnallisen, pinnanalaisen, muuten julkilausumattoman paineen käsitteleminen tulee mahdolliseksi vain rasistijahdin kulisseissa.
9.
Eikö kukaan yhtään ihmettele, mikä tämän kaiken päivästä päivään jatkuvan ja jatkuvasti vahvistuvan rasismijankutuksen taustalla on? Miten voi olla mahdollista, että kymmenen äärioikeistolaista olemuksellaan ja kymmenen äärivasemmistolaista humalluttavalla verbaalimyrkyllään kiihottavat niin tv:n kuin lehdistönkin sekavuustilaan? Eduskunnassakin käytävät kaikuvat ja raikuvat: "Poliittista väkivaltaa! Natsismia! Rasismia!"
Eikö olisi jotenkin todellisuudentajuisempaa jättää niin äärioikeisto kuin äärivasemmistokin kärhämöimään kaikessa rauhassa keskenään ja ryhtyä miettimään syntyjä syviä ja syitä sille, miksi me suomalaiset tarvitsemme toisiamme lähinnä mielipidevihollisina?
Ikään kuin ainoa käteemme jäävä tapa määritellä itsemme olisi se että lyttäämme täydellisesti jonkun eri tavoin ajattelevan. Mistä tämä älytön ja älyttömiin mittoihin aina paisuva paisutus? Tämä suhteellisuudentajuttomuus, kohtuuttomuus, vastapuolen leimaaminen, mitätöinti, syytteeseen saattaminen ja sitten tyytyväisinä myhäileminen?
10.
Yhteiskunnallisen jännitteen kasvaessa mutta aidon avoimen asiapuheen puuttuessa ja eksyessä sivuraiteille puheareenat muuttuvat noitaoikeudenkäyntien areenoiksi. Miten omassa yhteiskunnassamme on mahdollista, että parastaikaa -- kaikkien ilmeisesti hiljaisesti hyväksyen -- hiljaisuudessa kehitetään yhä herkemmin reagoivaa inkvisition omaista sensuuria, jonka tosiasiallisena tarkoituksena ei voi olla minkään "rasismin" tai "vihapuheen" vahtiminen, vaan ainoastaan jatkuva yhä keskustelukyvyttömämmän yhteiskunnan ylläpito?
Valmistellaan vihapuhevainoa, jonka tosiasiallinen tarkoitus on makthavare-vallanpitäjien vallan pitäminen.
Ääntä nousee vain siellä missä sitä on tarkoituskin nostaa. Kenen etujen mukaista tämä kuurouttava kuoro, rasistihuuto on? Mitä tarkoituksia palvelee vainoharhaisuuden asteelle viritetty yhteiskunnallinen ilmianto- ja lynkkausmieliala?
Onko julkikohun huumaamia efektintavoittelijoita oikeasti muita kuin nuo kymmenen äärioikeistolaista ja kymmenen äärivasemmistolaista? Niidenkö siivillä koko poliittinen eliitti yrittää elämöidä? Ulkomaita myöten: "Ei, ei, ei meillä mitään rasisteja, ei missään..." No ei varmaan olekaan, kun kukaan ei edes tiedä onko oikeaa "rasistia" olemassakaan. Variksenpelätit elävät, lentävät.
Ja kun ennemmin tai myöhemmin ilmestyy taas se yksi omiin mielikuvitusmaailmoihinsa totaalisesti eksynyt, oman lumetodellisen mielikuvitusarmeijansa Johtaja, joka efektinhakuisessa hulluudenpuuskassa tekee jotain fataalia ja kammottavaa, siitä tulee kuin armopala tekopyhälle rasistijahtaajien lahkolle. "No niin, nyt se nähtiin, tähän ne vihapuheet johtavat!"
 |
| Rasismin haamu kummittelee taas Euroopassa |
11.
Syksyllä 1975 pidettiin ennenaikaiset eduskuntavaalit, joiden jälkeen hallituksen muodostaminen ei oikein sujunut puoluepukareiden keskittyessä lähinnä kyttäilemään ja syyttelemään toisiaan. Lopulta Kekkonen kutsui linnaan viiden puolueen puoluejohtajat, pyysi paikalle televisiokamerat ja piti suorassa lähetyksessä puheen jossa vetosi suurtyöttömyyden -- maassa oli tuolloin 63 200 työtöntä -- aiheuttamaan "kansalliseen hätätilaan" ja vaati, että pannaan pystyyn Martti Miettusen johdolla hätätilahallitus, joka keskinäisen kärhämöinnin sijasta keskittyisi työllisyyden hoitoon.
Muistan miten seurasimme dramaattista ohjelmaa televisiosta. Kekkonen antoi läsnäolijoille neljä päivää miettimisaikaa osallistuako vai ei. Ja sitten hän sanoi suunnilleen: "Jos joku tulevaisuudessa pelkää joutuvansa syytösten kohteeksi siitä miten tämä nyt hoidetaan, niin sanon jo tässä vaiheessa, että parasta on syyttää minua, Kekkosta."
Kas noin poliittinen vastuu otetaan epämääräisen kähnäämisen keskellä. Ihan vapaasti, minua saa syyttää kaikesta... Puoluejohtajat luimistelivat tuoleillaan.
12.
Tosiasiassa Kekkosen runnaama hallitus onnistuikin aika kehnosti. Tilanne oli porotyyppi tilanteesta, jollainen meillä nykyään on jatkuvasti edessämme. Mutta se on toinen juttu siihen suoraan toimintamalliin verrattuna jolla Kekkonen oli ottanut junnaavat hallitusneuvottelut haltuunsa.
Me tarvitsisimme edelleenkin poliitikkoja, joilla on sekä halu että kyky puhua suoraan kansalle sen sijaan, että kehitetään valtakunnanmittaisesti kansaa sumuttamaan keinotekoisia kiertoilmaisuja ja sijaiskeskustelukulisseja. Tai että tällaisten kulissien luomissa illuusioissa harrastetaan keskinäistä ilkeää selkäänpuukottamista.
Missä on nyt se suoraan puhuva poliitikko, joka sanoo suoraan kansalle: "Jos joku haluaa nyt jotakuta "rasistiksi" syytellä, niin syyttäkää toki vaan minua. Ihan vapaasti. Minua saa syyttää, jos se omaa puhdistautumista helpottaa. Pääasia että asialliset asiat tulevat hoidetuiksi."
----------------------------------
Lisäyksiä:
Jossain näytelmässä, olisiko ollut Luigi Pirandellon, Harold Pinterin, en muista kenen, nykykirjallisuuden kirjailijakeskeiseen henkilökulttiin kyllästynyt vanha mestari palkkaa nuoren komean uroksen uuden kirjansa näennäistekijäksi. Kaveri on aivoton tomppeli, mutta kirjailija opettaa hänelle viisi lausetta, joita käyttelemällä selviää kirjallisuuspiireissä kaikista kulttuurikeskusteluista.
Muistaakseni yksi lauseista kuului: "Nämä ovat niitä asioita, jotka meidän on aina aika ajoin ajateltava alusta alkaen uudelleen."
Täydestä meni. Vastaavanlaisia puppugeneraattorituotoksia olisi mahdoton erottaa nykyisistä rasismikeskusteluista. Ihmiset tekevää parodiaa itsestään tietämättään. Useille nämä keskustelut ovat muodostuneet suoranaisiksi päivittäisiksi loveenlankeamisrituaaleiksi, jotka jo tarvitsevatkin tiettyjä toistoja toimiakseen rituaaleina.
Saas nähdä montako lausetta tänään tarvitaan, ennen kuin ensimmäinen Halla-aho, Hirvisaari, tai hommafoorumi-termi ilmestyy tämän blogitekstin kommentteihin.
------------------
Tässä ääriliikkeiden yhteiskuntatodellisuudessa libertarismi voittaa liberalismin ja sokea individualismi saa siltäkin osin opillista tukea.
Puhe "yhteisöllisyydestä" on korvannut puheen yhteiskunnasta, ja kansallisvaltiosta tehdään kansallismielisyyden suttutunkiota, nationalismin eli natsismin pesäpaikkaa.
Mikä tahansa mikä käsitteellisesti yrittää kytkeä yksilön mihin tahansa ryhmäominaisuuksiin voidaan leimata rasistiseksi vihapuheeksi. Kielen ja ajattelun kentät ovat näin avoimet kaikelle mielipidevainolle.
Me elämme nyt aivan toisenlaisessa yhteiskuntatodellisuudessa kuin mitä olivat ne ajat joilta kauhukuvat natsismista, holokaustista ja rasismista ovat kotoisin. Nyt kyse on silkasta käsitesodasta, tiettyjen mielipiteiden vainosta.
Ja vaino perustuu pääosin pelkoon -- siksi käsitetodellisuuksia ei pystytä eikä edes pyritä täsmentämään. Mitä epämääräisempää käsitteiden käyttö on, sitä enemmän se palvelee juuri niitä tarkoituksia joita se on valjastettu palvelemaan -- poliitikkojen tosiasiallisen kyvyttömyyden peittelemistä.
Rasistijahtiin osallistuu paljon "keskustelijoita" jotka kokevat voimaannuttavana sen että "impivaaralaisia juntteja" saadaan suomia. En tiedä kuinka nämä ihmiset reagoisivat sitten, jos näkisivät millaisessa roolissa he oikeasti näissä käsitekulissinäytelmissä ovat.
Tausta-asetelmia on varmaan muitakin kuin historiasta henkisen hegemoniansa ammentavan ruotsinkielisen eliitin ja perussuomalaisen rahvaan välinen vastakohta. Ehkä tulevaisuudessa toimii jo "selvennetty" jakolinja: olet joko Kataisen EU-nuoleskelun puolella tai sitten olet rasisti.
Sikäli kun nyt tulevaisuutta sitten yleensä on.
-------------------
Itse asiassa blogikirjoitus keskittyi käsittelemään sitä ettei koko rasismijankutuksessa ole kysymys mistään rotujaotteluajattelusta, vaan jostain ihan muusta.
Emme pysty määrittelemään "rasismia" tai "rasistia", koska käsitteellä viitataan kaikkeen muuhun kuin niihin sisältöihin joita "rotuominaisuuksilla" on. Teesini oli tuoda esille, että koko keskustelu on itse asiassa kulissia jollekin josta ei suoraan keskustella.
Totesin, että meillä käydään "rasismikeskustelua" joka tosiasiassa on esimerkiksi kielipolitiikan kulissi. Ei suinkaan ole sattumaa että niin monessa konkreettisessa yksityiskohdassa vastakkain asettuvat ruotsinkielinen eliitti ja suomenkielinen rahvas. Se, että ne mielikuvatasollakin ovat vastakkain -- ei savua ilman tulta.
 |
| Rasister är bara finnar |
----------------
Kaikkein viimeksi meidän kannattaa kääntyä jonkin wikipediatiedon puoleen ja etsiä sanoille sanakirjamääritelmiä. Juuri tuo "wikipedia-tieto" on ongelmallista. Se auttaa meitä sortumaan käsiterealismiin.
Jos kieli olisi kiinteille käsitteille rakentuva merkitysverkko, silloin olisi mahdollista monien kaipaamalla tavalla etsiä verkkojen solmukohtia ja punoa erilaiset ajattelut yhteen "yhteisymmärryksen" maaperää laajentamalla.
Mutta kieli ei ole sellainen verkko. Käsitteet saavat koko merkityksensä siinä ajattelukoherenssissa jossa niitä käytetään -- eikä näitä merkityksiä pystytä mitenkään "vangitsemaan" käsitteisiin niin että ne vain merkityksiä täsmentämällä välittyisivät koherenssista toiseen.
Tämä koskee niin tiedonalojen tai muiden vastaavien "ajatusalueiden" rajoja kuin ymmärryskuiluja kahden ihmisen välillä. Ei esimerkiksi ole mahdollista puhua "ihmisestä" yhteisöolentona samoilla käsitesisällöillä kuin puhutaan ihmisestä yksilöolentona. Ei auta ollenkaan, vaikka kuinka yrittäisimme löytää yhteisiä merkityssisältöjä käsitteelle "ihminen".
Emme esimerkiksi voi samaan hengenvetoon todeta ihmisen "tahtotoiminnon" olevan alkuperäisesti "sosiaalinen" ja uskoa liberalistisen talousteorian hellimään mielikuvaan "vapaasta toimijasta". Wikipedia ei auta meitä ratkaisemaan tällaisia ongelmia.
Tiedonalojen oppihistoria jättää meidät tyhjän päälle, kun sosiologia ja psykologia irtosivat toisistaan niin että "ryhmäpsykologinen" ihmiskuva jäi niiden väliin ja kehittymättä. Tämän tiedonalojen väliin jäävän aukon merkitystä ei yleensä ollenkaan tajuta -- ja kuinka tajuttaisiinkaan, kun ei edes tajuta miten eri kategorioissa sosiologia ja yksilöpsykologia tarkastelevat "ihmistä".
Juuri sosiologian ja psykologian väliin jäänyt aukko on vastuussa siitä ettei meillä nyt ole käytössämme käsitteitä joilla ihmisen "ryhmäpsykologisia" ominaisuuksia kuvattaisiin. Eli juuri niitä ominaisuuksia, jotka aiheuttavat esimerkiksi sen että tietyt "kulttuurit" voivat sopeutua toisiinsa kun taas toiset eivät integroidu koskaan.
-------------------
Se näkökulma josta olen "rasismikeskusteluun" osallistunut on varsin erityinen, ja luulen ettei vastaavanlaista lähetysmistapaa toistaiseksi löydy juuri muualta kuin kirjoituksistani.
Olen hyödyntänyt niin sanotusti "ajatushistoriallista" näkökulmaa -- siis sekä yleisiä eurooppalaisen uuden ajan ajatushistorian trendejä että freudilaista ryhmäpsykologista analyysia sellaisen kokonaiskuvan muodostamisessa, jossa kansalaistunnot ja kansallistunnot sekä moniarvoisuus ja monikulttuurisuus eriytyvät toisistaan ja selittävät mistä nykytilanteessa on kysymys.
Olen päätynyt korostamaan moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden vastakohtaisuutta analysoimalla ensin talousajattelullemme ominaisia maagisen vallan mekanismeja. Vielä ennen 90-luvun lamaa, jolloin kiinnostukseni talouskysymyksiin heräsi, ajattelin monista maailman asioista samaan tapaan kuin niin sanotut vihreät. Voin väittää olleeni joskus paljon paljon paljon vihreämpi kuin mitä nämä trendeissä myöhään heränneet ja "jäljestätulevien valtavaa laumaa" edustavat nykyvihreät ikinä pystyvät sisäistämään.
Tuo jäljestätulevien outo tapa takertua ulkoaomaksuttuihin ja -opittuihin totuuksiin on merkillinen mutta syvyyspsykologisesti täysin ymmärrettävä ilmiö. Edelläkävijät ovat ajattelijoita, ja heille on ominaista kyky sietää suurta sielullista epävarmuutta. He eivät hurahda mihinkään tunnustuksellisiin oppeihin. Jäljestätulevilla taas on kysymys itseidentiteetin muodostamisesta ja omimisesta -- ja ulkoaomaksutun, ryhmävahvistautumista tarvitsevan itseidentiteetin puolustaminen epävarmuustekijöitä vastaan voi olla varsin raivokasta.
Nyt minä ihan mielelläni kuittaan määreekseni "rasistin". Minusta se on nykyisen tekopyhän ja ummehtuneen jahtaamisen keskellä hyvin raikas ja kirkas määre.
---------------------
Kaikki leimasanat toimivat samalla tavalla. Ne aiheuttavat aivoissa oikosulun ja noituvat ymmärryksen. Ne ovat efektuaalista väkivaltaa, joka tyrmää kaiken ajattelun.
Ja todellakin: näin on kaikkien leimasana-signaaleiden kanssa. Ei ole juuri mitään väliä sillä, minkänimisestä uskonnosta, ideologiasta tai muusta opillisesta ismistä on kysymys. Meillä se nyt sattuu olemaan tämä rasismi -- joskus paljon aiemminhan se oli kommunismi, senjälkeen, sodan jälkeen, sitten neuvostovastaisuus, jne.
Käsite-efektualismi iskee vahvimmillaan kuin nyrkki silmään -- vain tähtiä näkyy. Ja siinä hetkessä paha ja hyvä asettuvat paikoilleen, kokija tietää aivan varmasti mikä on pahaa mikä hyvää. Syyt ja seuraukset saavat siinä väistyä, historiallinen perspektiivi ja kaikki muut käsitteenmuodostukselliset juuret häviävät. Vain iskusana jää.
Rasismia koskevissa keskusteluissa näkyy hyvin se ilmiö, että ihmiset pelkäävät omia ajatuksiaan. Pelätään että "paholaiselle ei saa antaa pikkusormeakaan", jne. Ja aivan samaan hengenvetoon vannotaan "sivistyksen" nimiin.
Ei tajuta enää tätä oman minän traagisuutta. Että mennään itseä karkuun. Tai tragikoomisuutta, miten sen nyt sitten ottaa.
-------------------------------
Suomalaiset ovat olleet noin kahdeksansataa vuotta vieraalla kielellä alistettu kansa. Sata vuotta siitä venäjänkielellä hallittu.
Välittömästi itsenäistyttyämme jakauduimme kahtia ja kävimme toinen toisiamme vastaan äärettömän verisen sisällissodan, jossa esiintyi tribaalikonflikteille ominaisia piirteitä, itsetarkoituksellista ja jopa ritualistista väkivaltaa. Se ei ole mitään poikkeavaa, vastaavaa tapahtuu kaikkialla missä siirtomaaherrat jättävät siirtomaan oman onnensa varaan. Seurauksena vapautumisesta ei ole vapaus vaan sisällissota. Se on sääntö.
Mutta meillä ei myönnetä että olemme olleet de facto siirtomaa. Että ei ole mitään muuta selitystä esimerkiksi sille että valtaeliitin perintö jatkuu niin että muutaman prosentin entistä herrakansaa edustava vähemmistö de facto pakottaa enemmistön opiskelemaan oman kielensä.
Sellaista tilannetta ei missään maailmassa itseään demokratiaksi nimittävässä valtiossa vallitse. Se kertoo sen alistamisen syvyydestä joka suomalaisiin sieluihimme on urattu. Historia on lyönyt ne kiilat sydämiimme, minä voin olla vain viestintuoja.
-----------------------
Kipeissä kansallisissa kysymyksissä meillä elpyy aina koko suomalaista yhteiskuntaa kahlitseva muinaisajattelu. Siis ajatteluperustat, premissit, jotka ovat hyvin pysyviä historiallisia muodosteita.
Se, että suomalaiset ovat olleet vuosisataisesti vieraskielisen hallinnon alainen kansa, on jättänyt suomalaiseen sieluun hyvin syvä jälkiä, jotka tulevat esiin yhtä lailla niissä historiasta sisäistetyissä selviytymiskeinoissa, joilla olemme oman tarpeellisuutemme herrakansoillemme osoittaneet
-- kuten ahkeruus, rehellisyys, työ-, mies- ja sotakuntoisuus, halu nousta oppisivistyksen kautta "paremman väen" piiriin --
ja joita nimitämme "suomalaisiksi hyveiksi", kuin myös altavastaajan ja uhrin aseman omaksumisessa, patoutumisessa, purkauksellisuudessa ja aggressiivisuudessa, masentuneisuudessa ja itsemurhissa.
Suomalainen kansa on monin mittarein varsin poikkeuksellista kansaa. Historiasta sisäistetyt alistajan ja alistetun roolit siirtyivät välittömästi itsenäistymisemme jälkeen koskemaan toinen toisiamme, ja siksi jahtaamme toisiamme aivan järjettömillä tavoilla. Tyypillisesti tällainen vainoaminen voi tapahtua esimerkiksi "sivistyksen" nimissä. Eurooppalaisissa vertailuissa olemme kai ennätyksellisiä työpaikka- ja koulukiusaamisen suhteen.
Sen lisäksi me esimerkiksi olemme projektiivisempia kuin useimmat muut -- tunnemme ryssävihaa enemmän kuin esimerkiksi N-liiton miehittämänä olleissa maissa tunnetaan. Eli suomeksi sanottuna: näemme omat virheemme mieluummin jossain ulkopuolisessa kohteessa. Myös rasistijahdissa on selvästi projektiivisia piirteitä -- rasistijahtaajien omat asenteet saattavat olla nimenomaan hyvin militantteja, ankaria ja armottomia kuin fasisteilla ainakin.
---------------
Varsinaiset kansatieteen rotuteoriat sijoittuivat tuonne 1800-luvun jälkipuolelle ja seuraavan vuosisadan alkuun, ja omana aikanaan ne edustivat aivan legitiimia ajattelua, jossa biologian ja ihmiskuvan liitto etsi muotoaan. Hitler sitten lopetti tämän linjan, ja toisen maailmansodan jälkeen "rasismi" on ollut vain kaiken mahdollisen pahuuden nimi.
Nyt keskustelussa yhä natsiliput liehuvat niin korkealla, ettemme enää näe edes historiaan niiden taakse. Emme pysty esimerkiksi oikein "tekemään oikeutta" tälle kiistanalaiselle tiedemieshahmolle, Freudenthalille. Hän jää anakronismiksi ajattelussamme, tulee kuin primitiivinen hirviö sotkemaan historiankirjoituksen ympyröitä. Emme osaa asettaa asioita omaan aikaansa vaan nostelemme historiasta käyttöömme sitä mitä kukin osapuoli omiin todistelutarpeisiinsa janoaa.
Historiallinen jatkuvuus kuitenkin takaa että samat ylemmyydentuntoiset asenteet jotka aiemmin olivat osa tieteentekijöidenkin orientaatiota, samat asenteet elävät ja säilyvät sukupolvien yli, ja varmaan niillä on edelleen nykyajassakin ilmenemänsä.
Tarvitsisimme laajaa "kansallista psykoanalyysia", jossa erilaisia suuria kehityskertomuksia suomalaisuudesta kartoitettaisiin. Sellaisille olisi paljon kipeämpää tarvetta kuin millekään Himasen filosofiselle tilaustyölle jota käytetään ennalta nimettyyn tarkoitukseen.
------------------------
Aika monille rasistijahtaajille mielikuvat "rasisteista" ovat ihan rautaisen stereotyyppisiä -- kun blogin alussa yritin maalailla sitä falskiutta, tajutonta vastakohtaisuutta, joka tällaisiin mielikuviin levittäytyy, jäi ehkä kyllin korostamatta miten nuo kaikki "pahuuden ikonit" saattavat elää rasistijahtaajan päässä keskenään ihan sulassa sovussa ja toinen toisensa inhottavuutta vain lisäten.
 |
| Voisivatko ns. rasistit olla joissakin asioissa oikeassa? |
Entäpä jos "rasistit" eivät ole ollenkaan senkaltaisia kuin konformistien mielikuvat heistä? Entä jos onkin asioita, joissa rasistit ovat ikään kuin vaistomaisesti aivan oikeassa -- asioita, jotka menevät rasistijahtaajilta joko kokonaan "yli hilseen" tai joita he yksinkertaisesti eivät ota selvitettäväkseen?
Kirjoittelin joskus taannoin tekstin, jossa esittelin ainakin kymmenen sellaista ihan mammuttimittaluokan yleistä ajatusvirhettä, jossa rasistit vaistomaisesti ovat oikeammassa kuin itseään "sivistyneiksi" kuvittelevat "suvaitsevaiset". Lista alkoi siitä yleisestä harhakäsityksestä, että kaikki kulttuurit joutuessaan toistensa kanssa tekemisiin jotenkin välttämättömyyden pakosta ennemmin tai myöhemmin sopeutuisivat toisiinsa, vaikka tosiasiassa on ihan mahdollista, että ne vain kaivavat toistensa pahimmat puolet esiin koskaan toisiinsa integroitumatta.
Sitten käsittelin mm. sitä miten ryhmäsidonnaisuudessaan erilaisissa yhteisöissä eivät päde omasta demokratiastamme opitut "enemmistön" ja "vähemmistön" merkitykset, vaan aivan päinvastoin -- sosiaalisesti hyvin sitovissa yhteisöissä nimenomaan vähemmistöt saattavat säädellä yleisen hyväksynnän sääntöjä, jne. -- Jne, jne. -- Mitään tuossa blogissa käsiteltyjä kysymyksiä ei yksikään rasistijahtaaja koskaan asiallisesti kommentoinut. Ehkä näidenkaltaiset pohdiskelut eivät sitten sovi niihin mielikuviin joita he "rasistien" ajattelusta haluavat helliä.
------------
Kysymystä siitä mikä milläkin taholla on tietoista ja mikä kulkee mukana tarttuneena alitajuntaan -- yhteiskuntaa kuljettavan jäävuoren pinnanalainen osa -- kannattaisi kysyä monessa kohdassa ja paljon nykyistä näkyvämmin.
Yhteiskunnalliset kahtiajaot ovat suomalaisiin historiallisesti sisäänlatautuneita, eivätkä ne tarvitse muuta kuin kyllin provokatiivisia kulisseja myrkyttääkseen mielen kaivot ja kasvattaakseen pinnanalaista painetta.
On todella mahdollista että saamme maahan "varteen otettavan väkivaltaisen äärioikeiston". Sellaisen liikkeen vahvistuminen on seurausta siitä että demokratian itsesuojelun nimissä demokraattiset edellytykset on tukahdutettu ja julkisuuspinnat suljettu.
Ne joilla on ankaran sensorin asenteet nauttivat nyt eliitin taholta legitimaatiota, jopa lakeja runnataan nyt virkamiesvoimin keskustelupintojen sulkemiseksi. "Suvaitsevien" asenteet ovat kaikkea muuta kuin suvaitsevia.
Vihapuhelainsäädännön omituisesta kehittelyprosessista täällä Puheenvuorossa on ollut aiemminkin puhetta. On outoa, että keskeisiä sananvapauden tulkintakysymyksiä määrittelee virkamieskoneisto, vaikka keskeisten lain sisältöjen pitäisi olla itse lakiin sisäänkirjoitettuja.
Seurauksena on jo ollut noitaoikeudenkäyntejä, joissa "todistusaineisto" muodostuu konteksteistaan irrotetuista lauseista ja joissa tuomion perusteluissa saatetaan viitata siihen mikä oikeuden omasta mielestä "on omiaan edistämään uskontojen välistä keskustelua".
Näin meillä siis yhteiskunnallinen keskustelu muutetaan tuomareiden sinetöimäksi yhteiskunnallisen puhumattomuuden panssaripinnaksi. Kohta ehkä ovat vuorossa sitten ne kaduille jyristelevät panssarit.
Luulen, että ainakin jokin osa tästä käynnissä olevasta demokratian alasajoprosessista on ainakin jollakin asteella joidenkin mielissä tietoista. Suuri osa on kuitenkin sellaista yleiseen kieleen ja ajatteluun automaattisesti aina kuuluvaa "suurta yhteistä valhetta", jolla ylimalkaan kaikki yksilöiden päiden yläpuolelle menevä säännöstö saa legitimaationsa.
Yhteisen valheen mukana on helppo mennä. Jos asetut vastavirtaan, koet kyllä nahoissasi miten turkki kääntyy ympäri. Kun yhteiskunnassa paineet kasvavat, purkauksellisia ilmiöitä on odotettavissa lisää. Siitä kierre sitten käynnistyy.
---------------------------------
Käytän joitain filosofisia termejä ihan omalla tavallani. Sellainen on filosofiassa aivan legitiimiä, jos siihen on syynsä. Itse asiassa filosofiassa on kyse juuri käsitteiden käytöstä.
Esimerkiksi moraalifilosofiassa olen omaksunut käsitteet normimoraali ja omantunnonetiikka käyttööni valtavirrasta poikkeavalla tavalla, ja minulla on siihen ihan tietyt perusteellisesti mietityt syyni, joita en nyt tässä lähde luennoimaan.
Myös "tiedonfilosofia" on aivan legitiimi filosofinen termi. Kysymys ei ole kieliopillinen, vaan, niin sanoakseni, filosofinen.
Filosofisten termien legitiimisyyden määrää se joka käsitteitä filosofisessa mielessä käyttää -- sitä ei määrää esimerkiksi kielenhuoltaja.
Periaatteessa käsitteitä filosofiassa on käytettävä niin että ne selventävät eroja käsitteiden välillä, ja valinta esimerkiksi "tiedon filosofian" ja "tiedonfilosofian" välillä on legitiimi jos nämä ilmaisut koetaan erilaista miellemaailmaa heijastavina.
Ja juuri niin minä teen, ihan tietoisesti, ja siitä huolimatta miten näitä käsitteitä oppikirjoissa käytetään, tai mitä mieltä kielenopettajat ovat kielimuotojen oikeellisuudesta.
Sitä miksi ko. ilmaisuilla on filosofinen ero, en käy tässä yhteydessä perustelemaan, koska se on aika pitkä juttu. Eikä se edes vaikuta tähän legitiimysyyskysymykseen.
Periaate on se olennainen: filosofi syventyy käsitteenmuodostukselliseen alkuhämärään, ja jos niikseen tulee, hänellä on legitiimi valta vaikka luoda kokonaan uusia sanaluokkia. Esimerkiksi Hegel teki juuri niin. Kukaan oikeakielisyysihminen ei saata asettaa mitään rajoja sille millaisia käsitteitä ja miten filosofi käyttää.
Sen uskon että lukion oppikirjatehtailu tuottaa kyllä enemmän oikeakielisyyttä kuin ajattelukykyisiä ihmisiä. Senhän näkee tällaisilla palstoillakin.
---------------------
Keskustelu "rasismista" nostattaa aina kuumia tunteita. Mietityttää, kannattaisiko aiheesta mitään asiallista kirjoittaakaan. Nollatoleranssi tuntuu koskevan älyn käyttöä. Kukaan ei edes jää miettimään mitään -- näppäimistöt höyryävät ja sormenpäät hehkuvat punaisina, kun tulee tulenpalava pakko päästä leimaamaan, merkkaamaan ja mitätöimään kaikkea mikä tielle tulee. Opetetut koirat tulevat todellakin mieleen.
Enkä usko että nyt kun tämän blogitekstin alasampumisesta levinnyt savu vähitellen hälvenee, yhdenkään höyrypään vintti on sen selkeämpi, päinvastoin. Käry kytee yhä yhtä kitkeränä. Seuraavaa taistelua tähytään taivaanrannasta, sanomatta jäi vielä niin paljon. Hampaankolossa pakottaa, päätä pakottaa, vieläkö vihollinen on pystyssä, enää en anna armoa.
Opettajia on luokkahuone täynnä, kukaan vain ei halua oppia mitään. Kommenttipalsta näyttää epäilyttävästi lukiolaisen ainekirjoitukselta. Opettajien huutomerkkimerkintöjä marginaalit täynnä. Saadaanko kaikella paisuttelulla todellakaan mitään aikaan? Yksikään todellinen ongelma ei ole ratkennut, mikään ei kestä sen kauempaa, huomenna ollaan taas yhtä äreitä, yhtä aggressiivisia, yhtä hyökkääviä. Missä, missä rasisti, tuollako...? Poiiiinngg! Bang! Bang!
Aiheena skolastiikka tarvitsisi varmaan paljon arkipäivän tason tarkasteluja. Ajattelun taito on totaalisesti kateissa, ja ajattelu on korvautunut reagoinnilla käsitteisiin. Käsiterealismi on palannut. Wikipedia-tietosanakirjatieto rakentaa "ajatuksia". Mitä siinä voisi kukaan tehdä? Kirjoittaa uusi blogi -- mutta eihän sitäkään kukaan näistä päällekävijöistä lukisi. Tai siis lukisi, mutta se ei tulisi luetuksi.
Kontroversaalisuudellakin voisi olla jokin laatu. En ole erityisemmin iloinen siitä, että "rasismin vastustajat" eivät pysty mitenkään perustelemaan "kannanottojaan" -- asenne riittää. "Oikeassaoleminen" on annettu asenne, se on otettu valmiiksi annettuna. Jotenkin sitä blogistina haluaisi että edes jokin oikea haaste nousisi vastattavaksi. Käyttäisin mielelläni tilaisuudet joissa olisi mahdollista laajentaa aiheenkäsittelyä, mutta "suvaitsevaisille" riittää oman kantansa esiin töksytteleminen.
--------------------------
