keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kuusi tapaa käyttää veistä (24.5. 2013)





A la Mamet


1.

Minua on aina naurattanut huikentelevien humanistien mielellään toistelema kertomus kirurgista joka toteaa, että olipa ihminen ihonväriltään valkoinen, musta, tai mikä tahansa, heti ensimmäisen viillon jälkeen pinnan alla on kaikki samanlaista. Tarinan tarkoitus on olla rasiminvastainen, mutta se muuttuu nopeasti kirurgianvastaiseksi, jos jää miettimään, miten ilmeisesti ihminen onkin kirurgille lähinnä läjä lihaksia ja luita. -- Kyllä siellä ihon alla oikeasti jotakin muutakin on kuin sisäelimiä. Jotakin ihan muuta ja paljon olennaisempaa, jotain joka tekee ihmisistä erilaisia, ei samanlaisia.

Ehkä paikalle pitäisi kutsua ensin myös sisätautilääkäri. Hän katsastaisi kudosnäytteet ja veriarvot ja sanoisi: "No mutta. Tämän potilaan maksahan on rasvoittunut -- on syöty liikaa joko sikamessiasta tai kapitalismin herkkuja. Ja nämä laskimot vaikuttavat siltä että veri on kuohahdellut jonkin rauhanuskonnon paineista. Jos löydämme näytteistä sen opillisen ismin mitä hän on ottanut liika-annoksen, voimme varmaan antaa vastaideologiaa tilanteen tasapainottamiseksi. Kyllä tämä tästä hoituu."


2.

Ihminen on laumaeläin joka hakee turvaa omiensa joukoissa ja haluaa tuhota pahan pois maailmasta. Jokainen tarvitsee paikkansa omien joukossa, ja sielläkin kilpailijat koetaan vihollisina. Jokaisella turvapaikalla on uhkatekijänsä, jokaisella voittajalla valmiiksi kalkitut kilparatansa ja kilpailijansa. Se on elämän tragedia, joka on johtanut tuhotoimiin ja sotiin.

Ihmiset tappoivat toisiaan erilaisilla teräaseilla ennen kuin länsimaalaiset varastivat itämaalaisilta ruudin ja alkoivat käyttää sitä vihollisten pään menoksi. Sitä ennen päät tosiaan menivät toisella tavalla. Ja pitkään vielä sen jälkeenkin, niissä joukoissa joissa teloittajat ovat syystä tai toisesta erityisen mieltyneitä teräaseisiin. Jostain syystä jotkut kulttuurit ja joukot ovat ottaneet juuri veitset omikseen -- jossain silvotaan omiakin, ihmisiä ihan pienestä pitäen. Luojan töitä korjaillen. Nämä kirurgit ovat fundamentalisteja, uskonvarmasti vakuuttuneita siitä, että ympärileikatut ovat hyviä, muut pahoja. Aitoa on se kamala ahdistus, joka heidän keskuudessaan ottaa vallan, kunnes ympärileikkaus on saatu suoritettua.

Tragedia on se että ihmiset ovat tappaneet toisiaan käsittämättömän pienten asioiden takia. Luulisi että tappamiseen tarvitaan todelliset ja ylikäymättömät syyt, mutta ei. Mikä ihmisessä on vikana, sen on pakko tuhota toinen, eikä sen vaakakupissa paina mikään muu, ei tieto siitä ettei täältä koskaan kukaan ole muutenkaan elävänä selvinnyt. Näyttää vieläpä siltä että suurimmat aggressiot, kiivaimmat riidat syntyvät niiden kesken jotka jossain ihon pinnan alla muistuttavat eniten toisiaan. Fundamentalisti ja fundamentalisti tappelevat, eivät kiihkoilija ja kiihkoton. Tappelun aihe saattaa olla näennäisesti mitä merkityksettömin, esimerkiksi se kuinka monella sormella tekee ristinmerkin. Tai muuta yhtä elintärkeää.


3.

Mietin miten erilaista tai samanlaista ihmisen pinnan alla oleva ihmisyys on. Ideologiset veriviholliset voivat ideologisen pinnan alla olla psyykkiseltä rakenteeltaan aivan samanlaisia. Tai siis nimenomaan ovat -- itse asiassa kaikki ne opilliset tai muut tunnustukselliset ajatuskulissit, joiden nimissä vihaa oikeutetaan, ovat todellakin vain annettuja rooleja. Äärioikeistolainen natsi tai äärivasemmistolainen stalinisti eivät heti ideologisen pinnan alla eroa mitenkään toisistaan. He ovat ihan samanlaisia vannoutuneita metodinäyttelijöitä. Ovat muuttuneet omiksi rooleikseen. He voivat kumpikin pystyttää ja ylläpitää mitä julminta totalitarismia. He demonisoivat toisensa täsmälleen saman kaavan mukaan. Vain pinnalta toinen on valkoinen, toinen punainen.

Opillisen pinnan tasolla maailmamme hahmottuu käsitteellisten vastakohtien jäsentämänä. Tunnistamme itsemme vihollisissamme. Emme tule toimeen ilman tiedollista ja asenteellista kontroversaalisuutta. Jos annamme pahalle vallan ja tuhoamme vastustajamme totaalisesti, kuolemme itsekin. Tämä asia olisi hyvä jokaisen maailmanvalloitusta suunnittelevan diktaattorin, maailmanvalloittamista tavoittelevan uskonnon tai ideologian, kannatuksen kautta totuusarvoa tavoittelevan poliittisen ideologian, ja miksei myös mielipiteilleen menestystä etsivän blogikirjoittajan hyvä tiedostaa ja muistaa.

Meissä kaikissa on hieman kirurgin vikaa, kun haluamme väkisin leikata erilleen yhteenkasvaneet käsitteelliset vastakodat, opilliset siamilaiset kaksoset. Tosiasiassa vastakkaiset ideologiat jäsentävät näkemyksemme, kaiken ajatteluamme. Meidän ei pitäisi eläytyä siihen kuin se olisi itse elämä. Käsikirjoitus voidaan irrottaa maailmannäyttämön roolityöläisestä, se on teksti sinänsä. Siinä käsitteelliset vastakohtaparit jakavat maailmaa "meihin" ja "muihin". Synnymme sen-ja-sen kulttuurin, uskonnon tai opillisen tunnustuksen joukkoihin -- tai sitten valitsemme oman puolemme, oman puolueemme. Eikä totuuksillamme sen jälkeen ole enää tekemistä sen kanssa että pinnan alta ideologiset vastakohdat paljastuvat aivan samaksi aatteellisesti kiihottuneeksi lihaksi.

Elämme yhden puolen käsitetodellisuudessa, yhdessä roolissa, ja kokonaisuuden, olemassaolon ehtoja, vastakohtien yhteenlankeamista, "coincidentia oppositorum"ia, emme ymmärrä emmekä pystyisi hyväksymään.


4.

Hyvä ja paha ovat se perimmäinen vastakohtapari, jolla ihmislaji on aina veitsenheiluttelunsa perustellut. Se on fataali pari, kohtalon sormi, ihmistä suurempi juttu. Se on sitä että näyttämön esirippu repeää.

Kukaan ihminen ei tarvitse mitään erityisiä perusteluja jos haluaa tehdä toiselle ihmiselle hyvää, mutta tietoisen pahan tekeminen tarvitsee aina erityisen oikeutuksen ja erityiset perustelut. Ne löytyvät sitten yhteisesti tunnustetusta käsitetodellisuudesta, uskonnosta, ideologiasta, ismistä -- aina jostakin joka on ihmistä ja elämää suurempaa. Se on uskonsotilaan kohtalo -- oikeuden miekan silmitön heiluttaminen. Silmät ummessa, toisessa kädessä heiluva vaaka. Sitä se on, hyökätä päin käsitetodellisuutta, vihollista, demonia, noitaa. Uskoa siihen että ideologinen pinta oikeuttaa veitsenkäytön, ja sulkea silmät ja korvat siltä, että ideologisen pinnan alla nimenomaan vastustajat ovat samanlaisia.

Ihmisen tragedia on, että hän yrittää järjestää käsitteelliset pinnat ainoaan hyväksymäänsä järjestykseen -- ja tässä hän on määrätietoinen ja jyrkkä aina julmuuteen asti. Ja julmuuteensa hän tarvitsee ja saa tukea ja vahvistusta niiltä jotka tunnustavat samaa ideologiaa. Mitä suurempaa julmuutta on oikeutettava, sitä lujempaa on ryhmävahvistautumisen oltava. Ankarimmilla ihmisillä on suurin ja ankarin jumala.


5.

Kaikenlaisia yhteiskunnallisia jakoja ja tilastoja käsiteltäessä usein unohtuu, että jokaisen numeron takana on ihminen. Joskus siitä taas muistetaan muistuttamalla muistuttaa, aivan kuin "jokainen ihminen" olisi sekin todisteltava oppi eikä yksikään ihminen. Unohtuu että ihmisen takana on ihminen.

Aivan samalla tavalla unohtuu, että jokaisen uskonnon, ideologian tai ismin takana on ihminen. Että äärioikeistolaisen pinnan alla on ihminen, samoin äärivasemmistolaisen. Että vihreän idealistin takana on ihminen, että rasistin takana on ihminen. Että jokaisen roolin suorittaa ihminen.

Tarvitsisimme vallan veitsenterävää älyä pystyäksemme erottamaan käsitetodelliset, sivistykselliset, tiedolliset, opilliset ja aatteelliset kuoret ihmisen ympäriltä. Ne ovat kasvaneet meihin kiinni -- aivan kuin ne olisivat iho. Nahkamme on parkkiintunut, tai voimme olla hyvinkin herkkähipiäisiä, mutta todellista herkkyyttä tarvitsisimme jos haluaisimme kajota johonkin joka sijoittuu nahkamme alle. Esimerkiksi siihen mikä on yhteistä äärioikeistolle ja äärivasemmistolle. Käymme uskonsotia viimeiseen mieheen, ellemme pysty syventämään ajatteluamme ideologisten ja opillisten pintojen alle.

Kekkonen aikanaan ajatteli, että puolueettomana maana Suomen kannattaisi toimia lääkärinä, ei tuomarina. Lääkärinkyvyt olemme kuitenkin kansalaiskeskustelussamme menettäneet jo aikapäiviä -- emme enää osaa muuta kuin todistella toista uskoa ja ideologiaa toista paremmaksi. Takertua sormilla osoitettuun suuntaan ja päätellä sormien lukumäärästä syyllisen syyllisyys. Olemme omasta oikeassaolemisestaan vakuuttuneita. Tuomareita. Viimeisen tuomion jakajia.

Ei suinkaan ole sattumaa, että meillä Korkein Oikeus voi perustella tuomiotaan sillä että Oikeus tietää mikä on tai ei ole omiaan "edistämään uskontojen välistä keskustelua". Se on loppuunviety irvikuva lääkärin roolissa toimimisesta.





6.

"Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajien kotouttaminen on epäonnistunut kaikkialla, nyt myös meillä." Se on tosiasia. Sitä on vaikea tai mahdotonta hyväksyä jos lähdemme liikkeelle siitä että pinnan alla kaikki on samanlaista. Ei se ole, se voi olla aivan erilaista. Eri teatteri, eri dynamiikka, eri draama, eri roolit. Tietyt kulttuurit eivät todellakaan koskaan pysty keskinäiseen yhteiseloon, ne tarvitsevat toisistaan vain vahvistusta vihalleen. Ne eivät ole saman totuuden komplementteja, vaan sitä erilaisempia mitä syvemmälle mennään. Niillä on tunnustuksellinen tarve ylläpitää omaa näytelmäänsä, ja ne ahdistuvat sietämättömästi, elleivät saa suorittaa roolinsa rituaaleja.

Sairaus on syvällä ihmisten pinnan alla. Kaiken opillisen ja tiedollisen pinnan alla. Jossain syvemmällä, syntymän ja symbioosin etologisella tasolla. Sinne yltäisivät vain syvyyspsykologia ja ryhmäpsykologia, jos ne olisivat käytettävissämme. Mutta ne eivät ole -- se ken sukeltaa syvälle, liukenee symbioosiin. Siksi me keskitymme puhumaan pinnasta, mikä pinnalla meni vikaan. Kuka on sankarin, kuka konnan roolissa. Ehkä poliisit ovat rasisteja? Ehkä palomiehet ovat natsisikoja?

Voimme valita vain huonoista vaihtoehdoista. Voimme jatkaa sopeuttamista ja opetella sietämään lisääntyviä puukkotappeluja ja veitsenheilutteluja. Tai voimme miettiä miten leikkaisimme kulttuurit erilleen niin että ne pääsisivät kehittymään omilla ehdoillaan ja kasvamaan oman kaavansa mukaisesti. Nyt tilanne on toivottomassa lukossa.

Luulenpa että lääkäreiksi meistä ei enää ole. Tuomareina olemme oman asiamme ajajia, siihen yhtä halukkaita kuin kelvottomia. Potilaita toki olemme. Varsin sairaita tapauksia, mutta toki omasta mielestämme elämämme kunnossa.



---------------------------------------